Matkaraportti talvigolfin maailmasta

Matkaraportti talvigolfin maailmasta

ma 25. maaliskuuta 2019 10.25.00

Oulun Golfkerho julkaisee matkakertomuksia ja tarinoita kilpagolfista, tapahtumista ja golfin kulisseistakin. Kirjoittajat tekevät vapaaehtoistyötä rakkaudesta golfiin. Alla oleva matkaraportti sijoittuu talvigolfin kätkettyyn helmeen.

Kuvakavalķadi talvigolfin  maailmasta

kuvat ja teksti Juha Kuiri

Huomenna taas  lähdetään  kohti Paltamoa ja  Markku ”Näppis” Leinosen yksityistalvibaanaa.  Tämä on jo muodostunut allekirjoittaneelle  perinteiseksi alkukevään aloittavaksi golf happeningiksi.  Tämän tapahtuman järjestelyt ovat omalta osaltani hyvin simppelit. Soitan niille joiden myöntävät  vastaukset talvisiin skinipeleihin lähtöön  aavistelen jo etukäteen. Eli hiukan normitapausta enemmän golfiin ja liikuntaan  hurahtaneille.   Totta kai myös herra Näppiksen kanssa on sovittu asiat etukäteen. Kenttäisäntä onkin yleensä pannut parastaan greenien lipoiseksi saattamiseksi. Talvigolfissa sää näyttelee kuitenkin verrattain suurta roolia. Tämän kaikki mukana olevat hyvin tiedostavat, että useimmiten sitä vaan kynnetään napaa myöten hangessa, kuin tallaillaan kovaksi tampatulla pinnalla. Tuossa jo mainitsinkin, pientä kilisevää panosta on mukana täälläkin skinipelien muodossa.

Tämä on varmasti monelle kilpapelaajalle  sanoisinko hyvin luonnollinen tapa pelata harjoituskierroksia. Pienikin panos yleensä riittää siihen, ettei yritys lopu ihan heti. Eli jos haluaa parantaa ja kehittää paineensietokykyä sinun täytyy altistaa itsesi kilpailutilanteille myös harjoituskierroksilla. Onko tämä sitten mukavaa kisata koko ajan, ajattelee varmasti moni.  On on kahta mukavampaa uskokaa pois, kunhan siihen tottuu. Kilpailulliset tilanteet paljastavat pelisi hyvät ja enempi työstöä vaativat alueet armottomasti. Näin voit helposti kohdistaa harjoittelusi oikein ja mitä paremmin pelaat sen mukavampaa golf on. Joo oon kuullut muistakin argumenteista tähän mukavuus asiaan, mut minun sisäistämis prosessini tässä asiassa on hyvin vaillinainen.  Myös se, ettei pelata talvisäännöillä, vaan isketään siitä missä pallo makaa on sitä ”oikeaa” golfia.  Pitkässä juoksussa tämäkin lisää itseluottamusta.   Huomisessa hankigolfissa on tosin pakko peukuttaa talvisäännölle, muuten egomme taitaisivat  joutua liian suuren haasteen eteen vallitsevissa olosuhteissa , lopputuloksena ei olisi karaistuminen vaan luhistuminen.  Skineistä tulee usein mieleen entisen Kaukovainion kentän monesti kymmenen pelaajankin köörit. Köörit olivat kokoonpanoltaan hyvin heterogeenisiä, niin iän kuin taitojenkin suhteen. Sillä ei ollut  oikeastaan mitään merkitystä, kuka tahansa pystyi voittamaan kun skini säännöillä pelattiin. Reiän voitettuaan rahat maksettiin heti. Mutta ei tosiaankaan latomalla kolikot voittajan käteen, vaan ne heitettiin greenille noukittavaksi. Useimmiten enempi ja vähempi tarkoituksella ympäri greeniä.  Hunööri säännöissäkin oli pieni mukava lisä. Tämä koski sillan ylitystä, joita Kaukovainionkin kentällä oli ihan kiitettävästi. Siltojen yli mentiin nimittäin hunöörissa olevan pelaajan johdolla. ”Yllättävän” usein ko. pelaaja lähti teepaikalta hieman hitaasti ja antoi siten odotuttaa itseään seuraavalla sillan ylitys paikalla. Olihan se mukava lisä pikku nassikalle, panna äijä porukka kiristelemään hampaitaan  lompsimalla verkkaisesti paikalle silta manööveriä varten.

Kirjoittelin siinä kolme maan kiertoa auringon ympäri edellisen kerran samasta tapahtumasta. En oleta, että olette välttämättä lukeneet jutun, varmaan kuitenkin jostain arkistosta löytyy. (-> Matkaraportti Näppiksen huudeilla 2016)Tämän mainitsen siksi, etten nyt kertaile talvigolfin spesiaali juttuja, paikallissääntöjä, kenttäisännän erittäin värikästä golfhistoriaa, enkä muitakaan normigolfista poikkeavia yksityiskohtia tästä talvisesta hupailusta. Annan otsikon mukaisesti kuvien kertoa oleellisen. Sen verran kuitenkin alustan ja kerron keitä olen tällä kertaa bensaa hyvin auliisti nauttivan lullani kyytiin saanut.

Tapio ”Mäkkäri” Mäkinen ei ollut kyytiini tulollakaan, mutta odotamme viimevuoden malliin hänen Manamansalon residenssiltä käsin tapahtuvaa vierailua. Tietenkin myös pelin jälkeinen kahvitarjoilu vuosikerta lisukkeineen on käynyt hyvin pienen hetken mielessä. Mutta saapa nähdä, liittyykö viime viikon Belekissä pallokauhaansa uittanut mukaan. Tästä Manamansalon vapaakalastaja greenkeepperistä tuli mieleeni kuitenkin oikeanlaisen vaatetuksen tärkeys talvigolfin nautittavuuden kannalta. Perussääntönä voidaan pitää sitä, ettei liike saisi juurikaan rajoittua kuteiden takia. Mieluummin aluksi vaikka hiukan vilua, lämpö tulee sitten sisältäpäin parempien osumien kautta. Nyt jos oikein leuhkasti sanoo, ei ole huonoa säätä on vain  vääränlaista vaatetusta ja asenne kysymys pitkälti myös. Viime kevät talvena mukana ollut noviisi talvigolfarimme oli sitten pannut ”parastaan” vaatetuksen osalta. Ei olisi tarvinnut kuin hikilaudat alle ja koiravaljakkoa eteen, niin olisi mennyt täydestä v.1911 Roald Amundsenin etelänavan valloitus retkikunnan jäsenestä. No, Belekkiin oli varmasti helpompaa tehdä valintoja. Taitaa Mäkkärin all inclusive pakettiin kuuluakin  pikee ja puolipitkät cargot.  Näppiksen talvibaanalla pakettiin kuuluu halusitpa taikka et, mielenlujuutta vahvistava tervehenkinen vinoilu.

Ilkka ”Illi” Alatalo on pariin otteeseen ollut tuloillaan mukaan. Viime hetkillä on sitten joutunut perumaan lähdön, tällä kertaa  näyttäisi sitten oululaisen palloilu legendan mukanaolo varmalta. Nyt kun ei ihan historiikkia olla näppäilemässä, niin ulkomuistista Illin oleellisimmat esiintymiset urheilun saralta. Jääkiekossa kaksi kolme kautta SM- liigaa Kärpissä. Oli voittamassa Kärppien ensimmäistä SM- mitalia. Jääpallossa edusti Oulun Luistinseuraa,  Suomen mestaruudet taitavat mennä toisen käden sormille asti. Maajoukkue edustuksia kymmeniä ja MM kisoissakin on ollut luutimassa ja sieltä  mitaleita hopeaa ja pronssia kotia tuotaviksi. Golfia on pelannut lähes tulkoon oululaisen golfin syntyajoilta. Tämä selittynee pitkälti sillä, isänsä Seppo Alatalon ollessa Oulun golfkerhon perustajajäseniä. Näin Illikin on päässyt hapuilemaan swingin tapaista jo pikku natiaisena Oritkarin kentällä. Golfissa myös monia turnaus voittoja plakkarissa, mm. junioreiden SM- kulta Talista 1974.  Tietenkin tämänkin jälkeen hyllyn täytettä kertynyt Illin vitriiniin, mutta kun muistinvaraisesti mennään, niin totean tämän näin erittäin lyhykäisesti virheitä vältelläkseni.   On myös talvigolfin pioneeri. On pätkinyt palloa meren jäällä, hangilla ja milloin missäkin. Ei ole ollenkaan käsittänyt tätä pelkästään vihreän veran lajiksi. Tässä varmasti vahvalla  jääpallo taustalla merkitystä, jääpalloilijat kun ovat melkein järkiinsä sellaisia joka sään huruheeboja.  Tietenkin kun Suomessa ollaan, niin tässäkin erikoisen  hienossa lajissa on turnauksia järjestetty. Ehkäpä tunnetuin näistä on Santa Claus Golf tournament Rovaniemellä. Illi on menneinä vuosina useampaan kertaan käynyt voittopokaalin pokkaamassa. Tämä vuonna ja itse asiassa  tänään 23 päivä  pelattava  ko. turnaus kulkee nimellä  Rovaniemi Winter Open.

Kai ”Paisti” Panula on vakio osanottaja talvigolf riennoissa.  Tulee mukaan melkein suoraan kuukauden pituiselta  Torreviejan kulttuuri- ja golfleiriltä. Voin melkeinpä varmuudella sanoa, että jossain vaiheessa Oulu – Paltamo väliä tulee taas maininneeksi sen punaisen langan löytymisestä. Jolloin kaikki on ikään kuin loksahtelemassa paikoilleen. Vaatii enään vain pientä hienosäätöä, niin se on siinä, on uuden mestarin aika. Ja jos aivan tarkkoja ollaan, Paisti ei puhu punaisen langan löytymisestä vaan kultaisen langan. En tiedä kuinka paljon on savolaisuutta tässä täydellisen swingin jahtaajassa, mutta aika paljon hänen tarinat jää kuuntelijan vastuulle.

Mistä tämä johtoajatusta tai selvää tavoitetta tarkoittava punaisen langan kielikuva on sitten peräisin. Kuulin tämän version golfkenttämme parkkipaikalla jokseenkin luotettavalta taholta, niin kerrottakoon se nyt tässä, sen kummemmin tarkistamatta oikeellisuutta. Näissä vanhoissa kielikuvissa pakkaa tietenkin olemaan monta versiota ja totuuttakin. Tämä versio sijoittuu sinne 1800- luvun Britannian laivastoon ja niiden köysistöön. Missä varkauksien estämiseksi kaikkiin köysistöihin punottiin tämä punainen lanka. Lankaa ei saanut pois kuin hajottamalla koko köysi. Voi olla, että tuolta ajalta sanonta olisi lähtöisin. Luulen kumminkin tämänkin olevan aikaisempaa syntyä. En tiedä sitten, millä lailla niitä köysistöjä on merimiesten följyyn lähtenyt. Tuskin ainakaan Veijo Meren romaanin Manillaköysi kuvaamalla tavalla. Missä sotamies löytää manillaköyden kulkemaltaan tieltä ja päättää salakuljettaa sen seuraavalla lomalla kotia. Tässä mainiossa tarinassa joukkuekaverit avustavat kieputtamalla köyden sotamiehen vartalon ympärille. Sitten ei muuta kuin palttoota  päälle vain ja lomalle lomps. Jonkin verran liian tiukkaan se kuitenkin tuli laitettua ja loppujen lopuksi huonosti kävi köydelle, mutta sotamies säily hengissä uhkaavalta happivajeelta. Nämä Englannin laivaston köydet olivat varmaan aika järeää tavaraa. Ei ehkä uskottavaa mennä hoikkana laivaan ja tulla köysi vaatteiden alla pulleana poikana takas. Tuskin niin hyvät murkinat laivastossa siihen aikaan, että lihomaan olisi uskottavasti päässyt. Tai missä tilanteessa näitä on sitten mukaan tarttunut. Niinpä taidan jättää tämän pohdiskelun, yhtään järkevää ajatusta ei taida minulta irrota.

Juhana Kukkonen tulee nyt toista kertaa talvigolf turneelle. Kukkosten golfaaville sisaruksille ei todellakaan tarvitse selitellä talvigolfin järkevyyttä. Heille on itsestään selvää, ettei vallitseville olosuhteille mitään voi, eikä voivottelu auta. Otetaan vaan niistä olosuhteista missä kulloinkin ollaan kaikki hyöty irti. Uran tässä vaiheessa ei aina ole mahdollista päästä ihanne olosuhteisiin. Juhanakin alkaa treenaileen täällä ollessaan ulkona heti kun pientäkin saumaa on. Tutuiksi ovat tulleet mm. kaukolämpöputkien sulattamat todella kapoiset väylät, puistot ja joitakin tekonurmikenttiäkin on pystynyt hyödyntään.   Niinpä ei yllättänyt, kun viime talvena ensimmäisen kerran pyysin Juhanaa mukaan tähän talvigolf spesiaaliin.  Kysyi ainoastaan, mitä mailoja otan messiin, ei mitään muuta.

Tällaista pientä ääripäätä toteutti Karina ”Duracell” Kukkonen joululomallaan kotona Oulussa. Tuli aika hyvistä harjoitteluolosuhteista tänne, totta kai silti lyönti treenausta Nallisportissa kuului ohjelmaan. Mutta se joka minuun teki vaikutuksen, oli sydäntä lämmittävä tempaus Sankivaarassa. Oli lähtenyt yksin autolla sinne, hiihto vermeet ja muutama maila mukana. Kaivoi alkuverryttelyn omaisesti ensin lyönti poteron lapiolla tekonurmikon kohdille ja alkoi pätkiä palloja hangelle. Tietenkin kun pakkasta kymmenkunta astetta, niin autossa on pitänyt välillä lämmitellä ja sitten taas uusia kuulia taivaalle.  Kun sai siitä tarpeekseen, kävi vielä hiihtolenkin sipasemassa. Kysyin sitten seuraavana päivänä Nallisportissa hiukan tyhmän kysymyksen, että mikä sai sinut tammikuussa kaivamaan poteron Sankivaaran rangelle. Ei sen kummemmin selitellyt, halusi kuulemma vain puuhastella jotakin. Yleensä kannustan tällaiseen toimintaan, nyt on kyllä sellainen kutina, ettei Karina taida mitään lisä boostia tarvita minun toimesta. Moni varmaan miettii, onko tässä mitään järkeä roiskia palloja pakkasessa hankien ympäröimänä. Ei välttämättä harjoituksellisesti, mutta muuten ehdottomasti kyllä. Voisin yrittää tämän selittääkin, turhaa kuitenkin olisi, sen joko tajuaa ja ymmärtää heti, tai ei ollenkaan. Ne kyllä ymmärtävät, joille tulee silloin tällöin joutilasta aikaa ja tarve puuhastella jotain. Eivät todennäköisesti ala räplään tietokoneen parissa, vaan ottava Niilo Tarvajärven ”ylös, ulos ja lenkille” kuuluisaksi tekemän sanonnan omilla mieltymyksillään haltuun.

Varmasti Karinakin tällä hetkellä mieluummin siellä Georgian sydänmailla puttailee, kuin täällä lyöntipoteroita kaivaa hankeen. Tai no joo, enpä mee vannomaan. Sellaisia aivoituksia, arvoituksia on tämä tyttö täynnä ja hyvä näin.

No niin, nyt on Paltamon reissu sitten tehty. Skini rahat on jaettu. En viitsi enää lyötyjä lyödä, mut aika hyvin rahavirta kuskin suuntaan kulkeutui. Sijoitan nämä viisaasti kahviin ja pullaan.  

 Kenttä oli hyvässä kunnossa ja reissu kaikin puolin onnistunut. Todella harmi ettei palloilu guru Ilkka ”Illi” Alatalo päässyt tälläkään kertaa mukaan. Aamulla vielä varmistelin Paltamon säätä ja navakkaa tuulta oli luvassa koko päiväksi, eikä Illi voi vielä kylmässä tuulessa pelata.  Reissua ei kehdannut enää siirtääkään, kun tiesin Näppiksen tehneen talvikentällä todella paljon duunia   Oulun poikia varten. Tapio ”Mäkkäri” Mäkisen kohdalla koulutus talvigolfin suhteen on pahasti kesken, ehkä ensi kerralla sitten nähdään taas Mäkkärimaista puuhastelua hangella.   Mekin jätimme näin ollen  perinteisen Manamansalon kierroksen ja kaljupääkahvi tarjouksen nyt käyttämättä.  Johtuen tosin pitkälti lumisade pakkasennusteesta tulotielle, niinpä pedaalia lattiaa kohti ja nokka Ouluun päin.                 

Älä tyri nyt, älä lyö ohi nyt, et kaikkea voi pistää olosuhteiden syyks.

117 metriä, navakka vasta tuuli. Juhanan punch shot lähettänyt pallon greenille.

Todella mainio väylä, greeni hienosti sijoitettu puiden vartioimaksi.


Näppiksen kuuluisa yhden käden chippi.

Huomaatte, että uudet säännöt hyödynnetään täälläkin.


Olisi pitänyt ottaa panoraamakuva, niin salaattipöytäkin olisi saatu kuvaan.


Hiukan harvinaisempi toteutus, navetan katolla sijaitseva range.