Finnish touria takana jo kaksi kisaa

Finnish touria takana jo kaksi kisaa

ma 28. toukokuuta 2018 12.41.00

Oulun Golfkerho julkaisee matkakertomuksia ja tarinoita kilpagolfista, tapahtumista ja golfin kulisseistakin. Kirjoittajat tekevät vapaaehtoistyötä rakkaudesta golfiin. Muun muassa Juha Kuiri on toimittanut aiemminkin muutamia tarinoita kaiken kansan hämmästeltäväksi omalla Juusomaisella tyylillään. Alla oleva teksti paneutuu kotimaisen kilpagolfin ylimälle sarjatasolle, Audi Finnish PGA Golf Tourille, lyhkäisemmin sanottuna FT:lle


Finnish Tour I Nordcenter Golf ja Finnish Tour II Vuosaari golf kisaraportti

teksti ja kuvat Juha Kuiri

Kesän kilpagolfkausi on jo hyvässä vauhdissa, junnut ja midtour pelaajat ovat myös jo kirmailleet kilpailu mielessä omissa koitoksissaan. Näiden kilpailujen tulosanti löytyy parhaiten ko. tourien omilta sivuilta. Kannattaa todellakin seurata miten omat pelaajamme pärjäävät noissa ympyröissä. 

Miesten ja naisten Finnish Tour on edennyt jo toiseen Vuosaaren osakilpailuun. Finnish Tour käsittää tänä vuonna kahdeksan osakilpailua mukaan luettuna SM kilpailut, joista kaikista jaetaan tärkeitä ranking pisteitä.  Mikäli viime vuoden malliin mennään, niin kauden päätteeksi kolmelle ensimmäiselle rankingissa on jaossa villejä kortteja challege tourille. Tämä on kiinni vielä neuvottelu vaiheessa olevan Vierumäki challege tour 2019 kisan järjestely kuvioista. Mut todellakin, tärkeitä kisoja nämä Finnish Tour kilpailut pelaajan ammattilaisuran eteenpäinmenon kannalta. En näe juurikaan mieltä lähteä maailman vihreämmille nurmille koettaan onneaan, jos ei näissä kotimaan kuvioissa pärjää. Se olisi mielestäni ajan ja rahan haaskausta, vaikka sitten pappa or mamma betalar.

Tosiaan Finnish Tour kausi alkoi jo heti vapun jälkeen Nordcenterin osakilpailulla, jossa mukana oli meidän seurastamme Sonja Pakonen ja Juhana Kukkonen.

Hivenen haasteellinen ajankohta näin Pohjois-Suomesta käsin katsottuna. Mikäli ei ole päässyt ruoholyöntitatsia missään muualla hankkimaan. Juhanankin edellinen oikeissa olosuhteissa pelattu kierros oli tammikuun lopulla pelattu kilpailu Thaimaassa. Helmikuusta lähtien sitten halliharjoitteluun paneutuen täällä Oulussa.  Tietenkin olisi ollut mahdollista pelata esim. Nordic golfin talvisarjan pelejä Espanjassa. Silloin taas jo edellisenä syksynä aloitettu uuden tekniikan sisäänajo olisi jäänyt puolitiehen ja lopulta vanhaswingi olisi työtänyt jo opitun tieltään. Mielestäni tässä mielessä oikea ja rohkea päätös Juhanalta tulevaisuutta ajatellen, vaikka varmasti monien mielestä hullun hommaa ressuun räiskiä palloja, kun vaihtoehtona olisi ollut Espanjan lempeät tuulet.

Kolme kuukautta swingin työstöä voi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta eihän se sitä ole. Varsinkin jos pitää muuttaa jotain, mitä on ehkä tehnyt tuhansia toistoja. Pääosan talvikuukausi treeniajasta Juhanakin joutui työskentelemään ns. teknisessä tilassa. Silloin pelaaja lyö lyöntejä kriittisesti ja pikkutarkasti analysoiden, yrittäen saada sovittuja asioita tapahtumaan. Kentällä ja varsinkin kilpailuissa pelataan ns. luottavassa tilassa. Tässä tilassa pelaaja antaa vain opittujen asioiden tapahtua. Pelaaja käy omat lyöntiin valmistautumisrutiinit läpi ja antaa pallolle kyytiä. Tätäkin pitää harjoitella ja paljon. Eli todella tiukille meni, että saatiin tarvittava määrä niitä luottavan tilan ns. kilpailutilanne lyöntejä tehdyksi.

Kentänhoito osastokin oli onneksi jälleen hyvin ajantasalla ja lumilinko Mäkkärin käskyttämänä teki kesää rangella. Niinpä ulos Sankivaaran rangelle päästiin jo 16 päivä huhtikuuta. Ainoastaan ruoholyönti tuntumaa olisi hyvä saada ja mailojen lyöntipituudet pitäisi päästä mittaamaan jossain. Ei muuta kuin soitto "puistoministeri" Miikka Koivistolle, joka yleensä tietää missä päin kaupunkia löytyy kuivaa ruohoa mitä raapia kapuloilla. Pienoinen pettymys olikin, kun Miikka ei aivan kevään ruohotilanteen tasalla ollut. Oli kuulemma ollut kaukalopallo turnausta siellä sun täällä, no annetaan anteeksi tämä, kun kattava raportti kuitenkin tuli vielä samana päivänä.

Ennen raporttia oltiin jo ehditty singahtaa Aleksanterinkadun päähän, sinne Heinäpään nurtseille. Tuttu mesta, monina aikaisempina keväinä oon siellä aloittanut kauden. Vähän herkisteleviä lobbeja moukarihäkin yli ja sähäköitä punch lyöntejä sopiviin kohteisiin. Tärkeintä kuitenkin, että Juhana sai mailojen pituudet lyötyä pelipalloilla ja ruoholta.

Vielä näistä kaupungin "toimintapuistoista," nehän olivat sanotaanko nyt jokunen vuosi takaperin melkeinpä synonyymi kaikenlaiselle liikunnalliselle höntsäilylle meille Kaukovainion kolleille. Ainoastaan nämä rasvatuin kettingein fillaroivat koppalakkiset puistovahdit, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä heristelemään nyrkkejään, aiheuttivat pientä hetkellistä häiriötä pelikuvioihin.

Nykyään rakennetaan paljon näitä tekonurmi alustoja ja varmasti ovat hyviä moneen tarkoitukseen. Mutta ei ole mielestäni oikean nurmikon voittanutta pelialustana, huonokuntoisempikin voittaa tekojutut mennen tullen.

Nordcenterin kilpailu

Itse Nordcenterin avauskilpailuun sitten. 92 miespelaajaa ja 17 naispelaajaa lähtivät ottaan mittaa haasteellisesta Freamin luomuksesta. Perinteiset kolme kierrosta, josta viimeiselle miehissä jatkavat 40 parasta ja tasatuloksessa olevat. Naisilla ei osanottajien vähyyden johdosta cuttia ole tässä kisassa.

Sonjan kommentteja en saanut kisasta, koska en tiennyt kirjoittavanikaan tätä, kuin nyt päivää ennen toista Vuosaaren osakilpailua. Jatkossa sitten kaikkien kisaan osallistuvien OGK:n pelimannien kommentit tulevat kuulluksi ja hyvässä lykyssä myös raporttiin kirjatuksi.

Olin hyvin luottavainen Juhanan swingin toimivuudesta, joskin vähän ennen starttia saatu viesti pienistä rytmi ongelmista ja vanhan probleeman tunkemisesta esiin, hieman hermostutti.

Kierroksella ei kuitenkaan mitään suurempaa hätää ollut, pitkien puttien tuntuma hieman hakusessa. Kaksi yli tulosta voidaan pitää kelpo suorituksena, pitkän kilpailutauon jälkeen. Sonjalla kolme tuplabogia söivät hyvän tuloksen mahdollisuuden, kaksitoista yli ekapäivä.

Toisena pelipäivänä Juhana pääsikin paremmin pelinsisälle. Kaksi birkkua, kolme bogia ja sitten se ajatuskatko väylällä 17.  388 metriä, vasemmalla out, oikealla avauksessa ja greenin edessä hivenen oikealle sijoittuva vesieste. Avaus hyvin tonttiin n. 130 metriä lipulle, lippu oikealla edessä. Ei varmasti ollut tarkoitus tässä tilanteessa lähteä hyökkäämään lipulle, vaan lyödä pallo nätisti viheriölle pelivaraa jättäen ongelmiin. Lyönti ei kuulemma kovin huono ollut, mut kun ei ollut sitä pelivaraa, niin hiukan epäpuhdas osuma ja pallo hiuksen hienosti oikealle veteen.  Virheen jälkeen ei pystynyt nollaamaan tilannetta, vaan päivän Via Dolorosa jatkui vielä muutamilla söpsöillä lyönneillä ja lopuksi triplabogin kirjauksella. Se miksi minä tässä vielä veistä kääntelen haavassa, niin johtuu meidän päivänpelin analyysi osiosta. Se teki minuun vaikutuksen. Yleensä pelaaja selittelee ummet ja lammet miksi näin, ei voi käsittää tapahtunutta jne. Juhana totesi turhia jaarittelematta. Tein taktisen virheen, en saanut nollattua tilannetta vaan hermostuin, enkä pystynyt ajattelemaan selkeästi radan jatkolyönneissä. Tällainen suorapuheisuus tietää hyvää jatkon kehittymistä  ajatellen.

Viimeinen 18:sta on lyhyehkö par viitoinen, minkä sitten Juhana löikin  kahdella päälle ja siitä kahden putin birkku. Hivenen mielialan kohennusta loppuun. Päivän tulos kolme yli.

Sonjan päivän kierros oli edellisen kaltainen mutta vain yhdellä tuplabogilla. Näin ollen tuloskin parani, yhdeksän yli oli päivän saldo.

Finaalipäivän ulostulo oli Juhanalta huippugolfia. Viisi birkkua ja kaksi bogia, sisääntulossa birkkuhana meni kiinni mutta bogihana jäi tippumaan kahden verran. Yksi alle kuitenkin tuloskorttiin ja kolmen kierroksen yhteistulos neljä yli. Tällä tuloksella jaettu neljäs tila.

Jossittelu ei kannata, minä olen kuitenkin tyytyväinen kauden avaukseen ja varmasti itse maestrokin on.

Sonjan finaalipäivä alkoi kymppi teeltä. Ulostulo ei hyvää tiennyt kahdekan yli kirjattiin tuloskorttiin. Sisääntulossa huima ryhtiliike par tulokseen. Päivän saldo se kahdeksan yli ja kokonaistulos 29 yli.

Sonjalla jäi hiukan parannettavaa seuraavaan Vuosaaren kilpailuun. Viime vuonna Sonjalla olikin sieltä hieno onnistuminen. Kolmen kierroksen yhteistuloksen ollessa kymmenen yli.

Nyt takaisin lähes päiväjärjestykseen, huomenna 16. päivä alkavaan Vuosaaren osakilpailuun.

Seurastamme mukana Juhanan ja Sonjan lisäksi, USA:n yliopisto maailmasta viime lauantaina Ouluun saapunut Karina Kukkonen. Pari lepopäivää suotiin ja heti maanantaina veljensä kanssa automatka kisahuudeille. Olisin tosin ollut hämmästynyt mikäli Karina ei olisi reissuun lähtenyt. Jos on vaan pienikin mahdollisuus hyvään kisaan, niin kyllä tyttö tiensä paikalle löytää. Karinan yliopiston urheilutoimintaa ja tietenkin golfjoukkueen kauden tarinat tilastoineen löytyy tästä osoitteesta, www.mercerbears.com.

Huomenna mukana 119 pelaajaa miesten sarjassa, mukaan luettuna 5 naisammattilaista, jotka pelaavat omilta teepaikoiltaan.

Naisamatööri sarjassakin 22 pelaajaa, eli lähes täysi tupa.

Kerrataanpa vielä tämä, kolme kierrosta pelataan ja viimeiselle cut. 40 miestensarjan pelaajaa ja 15 naistensarjan pelaajaa jatkaa kolmannelle kierrokselle ja myös tasatuloksessa olevat.

Vuosaaren kenttä on entiselle maankaatopaikalle tehty linkshenkinen kokonaisuus.

Links-fanaatikolle tämä ei tietenkään aito ole, joitakin links-kentän tunnusmerkkejä heidän mielestään puuttuu. Mutta ei mennä nyt niihin, vaan loikataan ison vesiesteen yli New Yorkin kaupungin liepeille. Minne valmistu pari vuotta sitten oikea linksien linksi ja vieläpä kaupungin rakennuttamana eli kunnallinen kenttä. No, tämäkin rakennettiin kaatopaikan päälle ja vähän ehkä sellaisen tuhdimman mömmön. Siispä voidaan hyvällä syyllä puhua jonkinlaisesta ympäristöteosta. Rahaa ei juuri säästelty tässä kunniakkaassa projektissa, vaan sitä meni pitkälti yli 100 miljoonaa taalaa. Kentän suunnittelijoiksi valikoituvat Jack Nicklaus ja John Sanford. Uskomattoman hieno näin kuvista pääteltynä.  Kenttä valittiin vuonna 2015 Yhdysvaltain parhaaksi ja maailman toiseksi parhaaksi uudeksi kentäksi (Golf Digest). Tosiaan New Yorkin kaupunki rakensi, mutta kentän pyörittäjä kilpailutettiin.  Kuinka ollakaan sen voitti muuan Donald Trump, ilmeisen hyvän diilin teki. Kenttä sijaitsee ainoastaan puolen tunnin ajomatkan päässä Manhattanilta ja on käytännöllisesti katsoen aina täyteen buukattu pelureita. Kunnan omistamaksi kentäksi green fee hinnat kuitenkin huomattavan korkeat. Newyorkilaisille kustantaa kierros 150-170 dollaria ja ulkopaikkakuntalaisille 180-200 dollaria. Tiedot kalasteltu näistä lähteistä, www.trumpferrypoint.com ja gogolf/2/16

Vuosaari, 1. kilpailupäivä

Takaisin Vuosaareen ja ensimmäisen kilpailupäivän tapahtumiin. Kenttä on Juhanan mukaan todella hienossa kunnossa ja kisavirityksessä. Keväästä johtuen links kentälle tyypilliset tuloksensyöjät, reuna-alueiden tiukat raffit puuttuvat kuitenkin lähes kokonaan. Kenttä on myös kova pitkän sateettoman ajan johdosta, eli pallon saa rullaamaankin kiitettävästi. Näillä spekseillä kentän luulisi olevan aseeton pelaajien hyökkäyksiltä.  Tulostaso olikin hyvä ensimmäisen päivän osalta, 20 pelaajaa miesten sarjassa paariin tai alle, naisissakin yksi pelaaja alitti ihannetuloksen. Aivan helpolla ei tulos kuitenkaan tule täälläkään.  Kenttä esim. meidän Sankia takatiiltä mitattuna 300 metriä pitenpi. Eikä pidä unohtaa myöskään niitä pirullisia fairway pot-bunkkereita, jotka rankaisevat armotta huonoa tai taktisesti heikosti suunniteltua avausta. Myös hieman totuttua kovemmat viheriöt voivat tuottaa joillekin ongelmia. Juhanan raportoinnin perusteella vaikuttavat kuitenkin aikalailla ihanteellisilta. Hyvällä osumalla lyhyeksi leikatulta peliväylältä pallon saa pysähtymään jotakuinkin halutusti, mikäli lyöntivalikoimassa riittää variaatioita eri tilanteisiin.  Peliväylän ulkopuolelta saa sitten olla tarkkana mihin pallon tiputtaa, sillä ilmassa lipulle pysäytyslyönnit eivät tule onnistumaan.  Juhanan pelissä ensimmäisenä  pelipäivänä ei mitään kommervenkkejä tapahtunut, viisi birkkua ja kolme bogia. Kaksi alle tulosta voidaan pitää jotakuinkin nykykunnon mukaisena. Aivan parhaalla tavalla ei hyvä pallonlyöminen tuloksissa vielä näy, liikaa tuhlattuja paikkoja. Hyvä päivä kuitenkin!

Karinan ensimmäisen päivän ehdoton tähtihetki oli kymppiradan par 5, 443metriä. Draivi sataanmetriin lipusta, kyllä tarkistin vielä tämän Karinalta, kun en oikein uskonut mitä hän viestitti. Siitä sand wedgellä 2,5 metriin, putti kuppiin ja harvinaisempi siivekäs tuloskorttiin.  Miten on mahdollista tuollainen pyssytys?  Nimenomaan links kentillä hyvinkin, kentän pelattavuus vaihtelee hyvin paljon eri säätyyppien mukaan.

Karinalta ihan kelpo kaksi yli kokonaistulos ensimmäiseltä päivältä.

Sonjan ensimmäinen kierros meni kokolailla vihkoon. Huonoja kierroksia tulee kaikille se on varmaa. Varmasti myös kypsyttää, niin pitääkin. Jos ei kilpapelaajaa ei ottaisi pattiin huonon suorituksen jälkeen, mun suositus on silloin ruveta pohdiskelemaan muunlaista ajankäyttöä.

Pääsääntöisesti kilpailut ovat Etelä- Suomen alueella, on jo melkoinen show yksilölajin kilpailijan saada itsensä paikanpäälle. Ei voi vaan astua joukkueen bussiin ja lompsia perillä sinne minne muutkin. Yleensä kuskaat itse itsesi paikanpäälle, hoidat muut käytännön järjestelyt siihen malliin, että oot parhaassa iskussa silloin kun nimesi kuulutetaan ykkösteelle. Silloin kun pelit eivät menekkään toivotulla tavalla ja golfissa aika usein käy näin. Pihvi ei odotakkaan kotona parinkymmen minuutin päässä, vaan lulla on käännettävä kohti pohjoista muutaman tunnin ajorupeamaa  varten. Tämä lisääkin mukavasti pattiin ottamisen määrää.  Kaikki tietenkin loppujen lopuksi  vain vahvistaa meitä ja tekee meistä niin ymmärtäväisen leppoisia.

Vuosaari, 2. pelipäivä

Toinen pelipäivä toi jo ensimmäisellä kierroksella hieman esiin työntyneet ongelman, eli puttituntuman puutteen. Puttitekniikkaa taasen voi harjoitella melkein missä vain ja tottakai Juhana on sitä harjoitellutkin huolella.

Pitkiin putteihin liukkailla breikkaavilla viheriöillä ei tähän kisaan löytynyt tarvittavaa luottamusta, mitä tarvittaisiin aivan huipputuloksiin. Tämä pitää tietenkin korjata, nyt ollaan menty swingitekniikka edellä tähän asti ja se on nyt kunnossa. Nyt on aika vaihtaa harjoittelun painotusta, mut jokainen ymmärtää pienen haasteen tässä. Sankivaaran viheriöt ovat ehkä kaikkien aikojen parhaassa tikissä ko. ajakohtaan peilaten ja jätetään vielä se ehkä pois edellisestä. Vielä niitä ei kuitenkaan voi sellaisiin virityksiin laittaa, mikä palvelisi parhaiten Juhanan ja muidenkin kilpapelaajien tarpeita. Niinpä, pienen mietinnän paikka, todellakin.  Me emme voi tuudittautua, kyllä se siitä asenteeseen tälläkään kertaan. No, ihan varmasti sitä jotakin kehitellään, että saadaan tarvittavat harjoitukset tehtyä.

17 viheriöosumaa ja radan ihannetulos tuloksena olivat päivän ehkä mieleenpainuvimmat luvut Juhanalla.

Karinan ensimmäisen päivän lennokas peli oli vain muisto, kone sakkasi ja yski aikalailla. Peräti 9 lyöntiä huonompi tulos tänään. Pelit jatkuvat kumminkin viimeiselle päivälle.

Sonja teki oivan ryhtiliikkeen ja paransi tulosta hulppeat 10 lyöntiä, mutta cut raja jäi saavuttamatta ja  kilpailu päättyi Sonjan osalta tähän.

Vuosaari, finaalikierros

Finaali päivään Juhana tuli niin hyvin valmistuneena kuin tässä tilanteessa vain voi. Edellisen päivän kierroksen jälkeen puttiviheriöllä oli vierähtänyt tovi. Mutta ei tuntumaa "hetkessä" saada. Kyllä se useampaa oikeanlaista treeniä tarvii alle ja tietynlaista ajallista jalostumista. Kierroksen peliä voisi kuvailla hyvin turhautuneeksi työskentelyksi.  Kaksi yli tulos kirjattiin ylös ja konaistulos kolmelle kierrokselle oli par tulos. Tällä tuloksella sijoituttiin yhdeksänneksi.

Mitään yllättäviä probleemia ei tämän kahden ensimmäisen kilpailun perusteella ole ollut. Ne tekniikka jutut mitä Juhana on hionut talven aikana, ovat olleet erinomaisen toimivia ja varmasti edelleen hioutuvat kun kausi etenee. Tiettyjä rajoitteta halliharjoittelussa tottakai on, mut eivät tietenkään yllättäneet. Rajallisella budjetilla joutuu tekemään valintoja. Mielestäni ne ovat olleet oikeita näin jälkeenpäinkin analysoitia harjoittaen.

Karina lähti kentän kyykyttämis odotuksin finaalipäivään. Annetaan tytön itsensä kertoa miten sitten kävi. 

"Tänään parasta lyömistä pitkään aikaan, varsinkin draivit olivat huippupitkiä ja suoria. Raudat hyvässä kuosissa, wedgellä olisi saanut olla tarkempi. Putit taas onnettoman heikkoja. Forssia ei löytynyt ollenkaan ja kolme puttia tuli monta kertaa. Hyvin päivän peliä kuvastaa viimeinen väylä (par5). Draivi lähes 300 metriä, 96 metriä jäljellä lipulle ja wedge n.8 metriin. Siitä metriin putti ja birkku ohi. Ei naurattanut."  Karinan päivän tulos oli 6 yli ja kokonaistulos 19 yli. Kilpailun voitti Elina Saksa yhteistuloksella 5 yli.

Miesten sarjassa ylivoimaiseen voittoon taiteili Mikael Salminen. Mikael säkitti 54 reikään 22 birkkua! Voittotuloksen ollessa 17 alle. Mitähän tähän sanoisi, uskomattoman hieno suoritus.

Kaikki tulokset löytyvät  Finnish Tourin omilta sivuilta,  www.finnistour.fi

Seuraavaksi tämä golfsirkus kääntää nokkansa kohti "Baltimorea", eli vuorossa legendaarinen Paltamo Open 30.5-01.6.