FT Grand Final, kisaraportti

FT Grand Final, kisaraportti

ma 17. syyskuuta 2018 09.42.00

FINNISH TOUR GRAND FINAL, Vierumäki/kisaraportti

Teksti ja kuvat Juha Kuiri

Kesää on vielä jäljellä ainakin golf mielessä, vaikka nyt huomenna torstaina 13:sta päivä viimeistä Finnish Tour kisaa viedäänkin. Sen verran vauhdikkaasti aloin näppäileen, unohtaen lahjakkaasti ko. Tourin karsinnat 28-29.9 ensi vuoden kiertueelle ja tämä kisa on se viimeinen kiertueeseen kuuluva tapahtuma.  Nämä naputellaan Peuranmaalla. Kannattaa ehdottomasti suunnata sinne, mikäli ensi vuonna haluaa näihin karkeloihin, eikä vielä muuten ole kilpailuoikeutta toisaalta saavuttanut.  Vielä ehtii ilmoittautua 24: nteen päivään asti. Tasoitusvaatimus ei ole mitenkään  vaativa tähän kisaan, miehillä  -6  ja naisilla pari lyöntiä suurempi.

Huomenna alkavaan kilpailuun on Oulun Golfkerholla asettaa tuttua tutummat kilpailijat, Sonja Pakonen, Jukka-Pekka Savolampi ja Juhana Kukkonen.  Vakiokaartiimme kuuluva Karina ”Duracell” Kukkonen on jo ehtinyt lähteä opinahjoonsa Georgiaan Mercerin yliopistoon.  Karinallakin yliopisto kilpailut alkavat aivan lähipäivinä. Ei todellakaan helpolla pääse tyttö siellä, eikä varmasti mitään helppoa tietä ole hakenutkaan omilla ratkaisuillaan. Hyvä yliopistojoukkue, jossa joutuu taisteleen paikasta kilpailuihin. Pitää harjoitella tiukasti ja tietenkin opiskellakin täytyy valmistuakseen. Ei taida juurikaan Karinalla vapaa-ajan ongelmia olla.

Finnish tour finaaliin päästäkseen ei riitä pelkkä pelioikeus tourille, vaan on pitänyt ansaita pisteitä kauden kilpailuista. Käytännössä riittää, jos on selvittänyt cutin  jossakin aikaisemmassa tämän kauden tourin kilpailussa, niin saa vähintään sen yhden pojon, millä aukeaa paikka finaaliin.

Kilpailu pelataan Vierumäen v.2006 avatulla Cooke kentällä. Tämä on se kenttä missä Suomen Challenge Tour osakilpailu on pelattu kolmena viime vuotena ja kovaa yritystä myös ET- kilpailusta tulevaisuudessa. Toivottavasti Vierumäen puuhamiehet ja naiset onnistuvat tässä. Kentän on suunnitellut Graham Cooke, melkoinen kunnia suunnittelijalle  saada oma nimensä  kentälle.  Vierumäen Suomen urheiluopiston alueella sijaitsee myös monessa suhteessa Suomen golfiin ja  golfbuumiin vaikuttanut v.1988 avattu Classic-kenttä.  Classic kentän välittömässä läheisyydessä golftarjonnan täydentää yhdeksänreikäinen par-3 harjoituskenttä.

1. 471m 2. 357 3. 392m 4. 162m 5. 340m 6. 323m 7. 140m 8. 365m 9. 432m

10. 408m 11. 369m 12. 478m 13. 252m 14. 379m 15. 176m 16. 358m 17. 153m 18. 4

Kuva: Vierumaki.fi

Suomen urheiluopiston historia on hyvin tapahtumarikas. Viime päivinä  jälleen kerran on opiston talousasiat ovat nousseet otsikoihin. Näitä on menneinä vuosina väännetty useampaankin kertaan. Voisi kumminkin väittää, että 1988 rakennettu Classic-kenttä ja ohessa vuosi vuodelta kentän läheisyyteen täydentyvät huvilarakennuksen käänsivät opiston kurssin silloin nousukiitoon. Mutta jätetään nämä talousjutut tähän heti alkuunsa. Voisin kuitenkin tiivistää koko hoidon näin, että helvetillistä suhmurointia ja kärhämöintiä näyttäisi tämä kaiken kaikkiaan olleen, näin päättelisin pikaisella nettihyökkäyksellä tuohon maailmaan.

Suomen Urheiluopisto on perustettu 1927 Lauri ”Tahko” Pihkalan aloitteesta.  Ilmeisesti Tahko toi opisto ajatuksen matkoiltaan Yhdysvalloista.  Ei voi välttyä ajatukselta, et tuohon aikaan kaikkeen liittyi aatteellisia ja maanpuolustuksellisia asioita.  Varmaan tähänkin hankkeeseen jonkinlaista sotilastaitourheilua Tahkolla ja kumppaneilla on ollut mielessä. Sillä aikaisemmin päivänvalon nähnyt pesäpallo, on myös Tahkon kehitysversio amerikkalaisesta baseballista, hyvinkin mahdollisesti alun pitäen sotilastaitoja tai sotilaskuntoa silmällä pitäen. Mistäpä tuota tosin tietää, urheilumies kun oli, on voinut olla ihan kansanliikunnan ja urheilukasvatuksen jalot päämäärät tässäkin takana.  Jankkaamiseksi menee nyt tämäkin, hyviä juttuja kaikki tyynni ja todella hienon lajin kehitteli.  Huippua pelata, ei niinkään seurata, minun mielestä.  Tämä taitaa päteä aika moneen muuhunkin lajiin.

Tässä juurikin ihmettelen ilmakuvaa opiston alueesta.  Oon nimittäin jonkun kerran keväisin lähtenyt ajelemaan opiston alueelta etelään Lahden suuntaan. Siinä ei voi olla huomaamatta, kuinka muutaman kymmenen kilometrin matkalla esim. lumimäärä maastossa hupenee silmissä.  No niin, täytyy myöntää etten tainnut koulun maantiedon tunneillakaan ihan tolkuissani olla. Tallaiseen johtopäätelmään pakostakin tulee, kun vaihdoin kännykän näytöllä opiston ilmakuvan suomineidon maastokarttaan. Uutta tietoa mulle, että näitä jääkauden muodostamia salpauselkiä näyttäisi olevan kolme Suomessa. Yhtä olisin tarjonnut, jos olisi  joku kysynyt.  Nyt jos oikein tulkitsen, niin opisto on sen toisen selän päällä.  Omiin silmähavainto kokemuksiin  perustuen sanon, että se on siellä selän pohjoispuolella.  Jos olen väärässä, niin korjatkoon joku. Karttaa ei oikein enää voi syyttää, todella tarkkaa infoa saa ihan ilmaiseksi kännykkään.  Lahti olisi sitten kummankin selän eteläpuolella.  Eli n. 25 km erottavat nämä kaksi selkää toisistaan ja se kolmas on erillään näistä,  jotakuinkin Hämeenlinnasta hieman Turun eteläpuolelle. Nämä kaksi sitten kulkevat siitä, opiston ja Lahden välistä ja todella suurpiirteisesti sanottuna akselilla Hanko Joensuu. Muitakin mittoja löytyy näistä, mut taidan kuitenkin sivistää itseäni ihan itsekseni, yrittäen palata pikkuhiljaa varsinaiseen aiheeseen.  Kuinka paljon nämä vaikuttaa paikalliseen säähän, niin enpä tiedä varmasti.  Veikkaisin kumminkin, että Tahkolla  ja kumppaneilla on ollut hieman paremmat tiedot alueen olosuhteista ja valinneen näin  ainakin hiihtolajeja ajatellen nappivalinnan  opiston paikaksi.  

Aikaisemmin otin esille, että 1988 Suomen urheiluopiston yhteyteen valmistuneelle Classic-kentällä  olisi ollut vaikutusta Suomen golfiin.  Kyllä varmasti, mielestäni antoi tietynlaista uskottavuutta golfille Suomessa, yhtenä palloilulajina muiden joukossa. Maailmalla ei tietenkään mitään uskottavuus ongelmaa ollut, ei silloin eikä nyt.  On totta kai, täällä ja muualla ihmisiä, joille ainoa oikea urheilu on perspiraatio pohjaista.  Sille urheilulle on tietenkin paikkansa aina.  Ei varmastikaan ole sattumaa, että Oulun golfkerhon perustajissa oli monta muiden palloilulajien harrastajaa. Sillä, joka on pallon kanssa temppuilut, oli se sitten liikkeessä tai paikallaan. Tietää, että pallon ”haltuun ottaminen” vaatii täydellistä mielen ja vartalon harmoniaa, siitähän urheilussa on kysymys…

Kaikki pelaajamme  Sonja, J.P ja Juhana ovat pelanneet Cooke kentällä aikaisemmin ja tietenkin tämän päivän harjoituskierroksen.  Pelataan Finnish tourin perinteinen kolmen päivän ja kierroksen kisa. Kahden kierroksen jälkeen cut viimeiselle rundille. Juhanalle lisämausteen kilpailuun tuo taistelu kokonaiskilpailusarjan voitosta. Kärjessä mitättömän pienet piste-erot, ennen huomista kilpailua Juhana pitää kolmatta sijaa hallussaan. Tämä asetelma olisi vähintään hyvä myös säilyttää. Tällä mahdollisesti merkitystä ensi kauden villienkorttien jakoon Challenge tourille, mikäli edelliskausien systeemit pysyvät voimassa. On hyvä pitää kaikki ovet auki, sillä ei voi tietää miten loppuvuoden karsinnat menevät. Kauden vähimmäistavoitteena kuitenkin on, että Juhanan ensikauden pelit jatkuisivat ylemmällä levelillä kuin nyt.  Jaaha, Oulussa oon vielä ja kello lähentelee puoltayötä, eli kohta kilpailupäivän aamua eletään. Ei auta kuin tehdä sellainen old school ajo pelipäivänä paikalle. Juhanalla ja J.P:llä iltapäivä lähdöt, niin ei hätiä mitiä. Sonjalla aamupäivä lähtö, mut lupasi viestittää oman analyysin päivän pelistä.  Muutama tunti unta ja lulla kohti Vierumäkeä. Toivottavasti illalla mukavaa kerrottavaa ensimmäisestä pelipäivästä.

No niin, päivän pelit on sitten pelattu ja mielellään tietenkin mukavia kertoisi päivän pelitapahtumista. Mutta joo, eihän se aina näin mee ja ani harvoin oikeastaan. Niinpä lämmitellään aluksi hiukan ja aloitetaan ensin vaikka yleisillä kentän arviointi tavoilla.  Minulle jostain syystä oli ko. kenttä jäänyt korkkaamatta aikaisemmin, niin nytkin pelillisesti, mut aika hyvän katsauksen sain näin Juhanan mukana ollen.  Otetaan vaikka jokaiselle pelipäivälle kaks kolme hyvän golfkentän kriteeriä. Näitä voi sitten tulkita kenttään kuin kenttään omilla painotusarvoilla kutakin kriteeriä.  Palkitsevaisuus, mielestäni yksi tärkeimpiä asioita hyvässä kentässä. Tarkoittanee sitä, miten hyvin kenttä palkitsee hyvän pelaajan pitkän lyönnin, taituruuden ja tarkkuuden. Eikä todellakaan tarkoita millään lailla, että kenttä olisi klubi pelaajalle mitenkään kinkkinen tai epämiellyttävä.  Vaikeus,  miten vaikeaa huippupelaajan saavuttaa kentällä hyvä tulos. Tähän vaikuttaa kaikki tunnetut jutut. Pituus, kapeus, esteet, greenien  muotoilu, nopeus  jne. Elikkä plussaa se, jos vaikeutta löytyy.  Nämä kaksi hyvän kentän kriteeriä täyttyvät hyvin tällä kentällä.

Nyt sitten päivän tulos antiin. Sonjan yhteenveto avauskierroksesta, ” Noh aika värikäs kortti tuli tänään. Pelipäivä alkoi ja loppui hienosti birdieihin, välillä olikin sitten tapahtumaa. Griiniosumia tuli aivan liian vähän ja missatuista greeneistä tuli liian usein bogey.  Myös hiekkaesteet tuli tutuiksi tänään sekä väylä, että griinibunkkerit. Suunta ei oo nyt kuin ylöspäin.”  Sonja pelasi tänään + 10.  J.P:n analyysi kierroksesta, ”Olin kuin muumio ja pelasin kuin aave”  Hyvin selkeää tarinaa tämä.  J.P myös +10 avauskierroksella.  Juhanan tulos oli taas kerran lyömiseen nähden alakanttiin. Tosin lyhyiden rautojen lähestymisen eivät olleet missään nimessä tarpeeksi hyviä.  Tehtävää vaikeutti ajoittain hyvinkin kova puuskittainen tuuli, mutta silti, parempaan pitäisi pystyä. Kierroksen jälkeen juttelimme tovin myös pelitaktisia kuvioita. Yleisesti ottaen golf ei ole peli missä rätkitään palloa koko ajan mahdollisimman pitkälle pyrkien. Ainakaan näin et saa sitä parasta tuloskuntoa näkymään tuloskortissa. Pitäisi ajatella enemmän sitä seuraavaa lyöntiä myös, mistä paikasta sen pääsee sipaseen.  Juhana +1 avauskierroksella.                                                    

 Golfveljet ennen starttia avauskierrokselle.

Toinen kilpailupäivä avautui meille selvästi vähemmän tuulisena. Aamutuimaan kuitenkin pipo päässä rangelle, hiukan syksyn tuntua jo ilmassa. Jatketaan aluksi niillä hyvän baanan kriteereillä. Tasapaino, onko kentän erilaisten ja eripituisten reikien välillä tasapaino. Tämäkään ei juuri selityksiä kaipaa. Kaikkia par lukujen variaatio ratoja siroteltu kierrokselle, ei peräkkäisinä tuotoksina.  Muistettavuus, miten kentän reiät jäävät mieleen, kun sen kerran on pelannut.  Kauneus, kentän ja sen ympäristön esteettisyys ja miten se sulautuu ympärillä olevaan luontoon. Näihin kahteen edelliseen löytyy tarinoita pelureilta, jotka ovat jonkin verran mualimaa nähneet hyvistä ja huonoista esimerkeistä.  Suomessa aika hyvin nämä kohdallaan. Tietenkin tässä muisti ja kauneus hyvin henkilökohtaista.

Toisen päivän draamaan sitten.  Sonjan päivän story. ”Tänään oli edelleen haasteita lähestymisissä, mutta suurimmat haasteet oli putissa. Yli metristä ei meinannut saada mitään sisään varsinkaan alkukierroksesta. Lopussa oli jo parempaa tekemistä, takaysi (eli kentän etuysi) +1.” Sonjan kierros tänään +6.  J.P:n päivän tarina. ” Eilisen farssin jälkeen sai hieman kasailla ajatuksia illalla. Alku oli kuitenkin jälleen draamaa ja jo kuuden väylän jälkeen tilanne oli +4. Sitten ajattelin, että aletaanpa pelaamaan josko saisi kirin aikaiseksi. Ryhtiliikkeellä -1  päivän lopputulokseksi,  mutta reiät loppuivat kesken ja lyönnillä ulos jatkosta.”  Juhanan kierros sai kohtuullisen pääkivun aikaiseksi minulle.  Miltä kuulostaa, kolmen tuplan yhden bogeyn ja kuuden pörön kierros. Melkoista hurlumhei meininkiä ja tunteiden ääripäitä.  Kierroksesta voisi raapaista opetuskirjan ihan helposti. Tai ainakin vihkosen tilanteita, mistä voisi ottaa oppia hyvästä ja pahasta. +1 myös tänään, kaikkea ei ole vielä menetetty tämän kisan, eikä ranginkin suhteen.  J.P ulos viimeiseltä kierrokselta, naisilla ei cuttia tässä kisassa olekaan, sillä vain 15 naista mukana. Aika moni naisamatööri huippu aloittanut jo opiskelut jossain päin maailmaa.

On taas vaihteeksi sellainen tilanne, että kirjoittaisi jostain muusta kuin finaalipäivän tapahtumista. Onneksi meillä on tämä hyvän kentän kriteeri teema menossa, eli jatketaan sitä näin aluksi.  Autossa mennään kohti pohjoista Juhanan ollessa puikoissa.  Toivoa sopii, että tämä lulla pysyy liikenneviraston hallinnoimassa tontissa ja tämä Vierumäki - Oulu väylä olisi se päivän paras väylä. Eli nyt kriteereille jatkoa.  Kunto, miten hyvässä kunnossa kenttää jatkuvasti pidetään. Kuntoa arvioidessa nimenomaan se päivittäinen kunto on määräävä arviointi peruste, ei niinkään yksittäiset kilpailut. PERINTEET, mitä traditioita ja arvoja kenttä tai klubi tarjoaa.  Kyllä nämä kaikki kriteerit tämä kenttä kohtuu hyvin läpäisee. Kaikesta huomaa, että huippu suunnittelija on ollut asialla. Kaikkien kenttä elementtien muotoilu on aivan silmiä hivelevää tarkoituksenmukaista kauneutta.  Ainoastaan 10 tee, varmaan klubi alueen tilanpuutteen takia on hieman hankalassa paikassa toimivuuden kannalta, eli kaukana klubilta. Myös kentän kunto on pienen kysymysmerkin paikka, lähinnä greenien osalta. Nyt kisakuntoon viritettynä, ei juurikaan moitteen sijaa pelillisesti. Mutta kun ovat sellaisia sekaruoho äpöstyksiä, niin vaikea kuvitella juhlahetkiä normaaleihin viikko pelailuihin.  Ainakaan niille, joille vaan paras on kyllin hyvää. Täälläkin kiitettävästi myös tätä kylänurmikan pirulaista. Sekö on tavallaan yksivuotisena tämän kasvukauden tehtävänsä tehnyt, niin syksyinen taantuma on ruoholla silmiinpistävää. Näkyy erittäin vaaleanvihreänä värinä, harvana kasvustona ja siten hieman pomppuisena niiltä kohdin, ainakin viikon normi leikkuu asetuksilla.

Jep, sitten finaalipäivän tulos antiin. Sonjan raportti, ”+5 tänään, lyöminen on ollut ihan samanlaista koko kisan ajan, ei mitään kummoista. Lähipelillä sain hiukan paremmin pelastettua tulosta, kuin aiempina päivinä. Mutta yks lähipeli tupla pääsi korttiin kuitenkin livahtamaan.  Ei kokonaisuudessaan mitään kirkkainta tekemistä, mitä vois olla.”  Sonjan kolmen kierroksen kokonaistulos +21.

 Sonja herkistelee chippiä, ennen finaali kierrokselle lähtöä.

Juu mistäs sitä aloittaisi purkamisen. Heti voisi sanoa, ettei yksi kauden tavoitteista täyttynyt. Kolmen parhaan joukossa piti Juhanan olla Finnish Golf tourin ranginkissä sarjan päätteeksi. Neljänneksi jäätiin ja näin ollen peiliin katsomisen paikka minullakin.  Kolmen joukossa siksi, että jos Vierumäki challange tour pelataan ensivuonnakin, niin ns. villienkorttien jako listassa kiertueen kisoihin ei tällä sijoituksella ihan parhaissa asemissa olla. Tämä olisi ollut sellaisena varajuttuna, jos syksyn ET karsinnat eivät ihan nappiin mene.  Nyt pari viikkoa aikaa hienosäätää juttuja. Ensiksi kuitenkin kissa on nostettava pöydälle ja tehtävä todella hyvä suunnitelma näille arvokkaille treenipäiville.  Sinänsä ei tässä mitään uutta, lyödään kylmät fakta tilastot pöytään, käydään kurkkaamassa korvienväliin, miten kytkennät siellä ja tehdään johtopäätökset.  Sitten vaan sorvin ääreen.  Tässä on kuitenkin ihan hyvät mahdollisuuden löytää se hieman kadonnut tuloskunto.  Swingissä ei sinällään mitään vikaa ole. Pirkkoja tuli tässäkin kisassa kohtuulliset  viis/kierros. Puuttui kuitenkin se lähipelin itseluottamus ja tuloksenteon röyhkeys. Pieniä taktisia virheitä ja niistä seuranneita penalteja. Siinäpä se, näin karkeaversiona tähän paikkaan. Juhanan kokonaistulos +4  ja 14 sija Vierumäki finaalissa.

Juha Kuiri