Kisaraportti SM 2017- Helsingin golfklubi

Kisaraportti SM 2017- Helsingin golfklubi

ma 24. heinäkuuta 2017 11.51.00

Oulun Golfkerho julkaisee matkakertomuksia ja tarinoita kilpagolfista, tapahtumista ja golfin kulisseistakin. Kirjoittajat tekevät vapaaehtoistyötä rakkaudesta golfiin. Muun muassa Juha Kuiri on toimittanut aiemminkin muutamia tarinoita kaiken kansan hämmästeltäväksi omalla Juusomaisella tyylillään. Alla oleva teksti pureutuu ilmastonlämpenemisen ja majavien lisäksi myös lyöntipelin SM-kisoihin.

Hyviä lukuhetkiä


Ripaus historiaa ja kisaraportti SM 2017- Helsingin golfklubi

teksti ja kuvat Juha Kuiri

Niin se kesä ja golfkausi etenee vauhdilla, on SM kilpailujen aika.

Vietetään Suomen itsenäisyyden 100- vuotisjuhlavuotta ja golfliiton 60- vuotisjuhlavuotta, niin on varmasti oikeaan osunut valinta viedä kisat Suomen golfin alkulähteelle Talin golfpyhättöön. Edellisen kerran ko. kilpailu pelattiin Talissa 30 vuotta sitten. Finnish Amateur Championship on sitten se jokavuotinen happening Talin viheriöillä, me emme tietenkään sekoita näitä kilpailuja keskenään. Tähän avoimeen amatööri kilpailun tunnelmaan palataan elokuun puolenvälin tienoilla. Huomenna 19 päivä alkavaan SM kilpailuun nykymuodossaan saa myös ammattilaiset osallistua.

Nyt kun eletään juhlavuotta, niin golfpelin pieni historiakatsaus olisi varmaan paikallaan. Junan kyydissä kun oon, niin ravintolavaunun valot alkavat auttamattomasti vetää miestä puoleensa jossain vaiheessa, eli lyhyt oppimäärä tälläkertaa.

Yritän löytää hiukan erilaista näkökantaa ja juttua tähän pläjäykseen, katsotaan miten onnistun...

Eikä nyt olla pelkästään minun hataran  muistin varassa, VR:n sedät ja tädit ovat loihtineet vaunuihin hyvän lähiverkon, niin tieto tulee varmasti luokseni.

Ennen kuin mennään muutama satavuotta ajassa taaksepäin, mainitaan huomiset vihreälle areenalle astuvat pelaajamme: Paula Koivisto, Sonja Pakonen, Saana Pakonen ja Juhana Kukkonen. Kilpailussa maksimäärä pelaajia 118 miestä ja 36 naista. Kilpailu pelataan perinteisin asetuksin, neljänä päivänä kierros kunakin. Kahdelle viimeiselle päivälle cut. Saadakseen mahdollisuuden esiintyä finaalipäivinä pitää miehissä olla kahdenpäivän jälkeen 54 joukossa ja naisissa 18. Myös samassa tuloksessa oleville aukenee vielä mahdollisuus glooriaan.

Olisihan tämä pitänyt tietenkin arvata. Tässä kun olen jo jonkun aikaa imeytynyt netin tiedon maailmaan, niin yllättävän vaikeeksi meni, yksinkertaiseksi luulevani golfin historiakatsaus. Ei puutu kuin varma tieto Väinämöisen ja Joukahaisen draivi kilvoittelusta joskus pronssikaudella. Väinämöinen olisi tietenkin klaarannut tämän, upottaen sentti sentiltä upeilla draw kierteisillä draiveillaan Joukahaisen suohon. No niin, hivenen laukoille lähti nyt. Mutta jotenkin tuntuu vaan, että ennen tiedon sisäistäminen oli jokseenkin helpompaa. Jonkin sortin ensyklopedia vaan esille ja siinä se.

Aikalailla varmana tietona voidaan pitää Skotlantia pelin kehittäjänä maana sellaiseksi peliksi minä me se tunnetaan. Skotlannin kuninkaan Jaakko ll  v.1457 kirjaama kielto golfin ja jalkapallon pelaamisesta sunnuntaisin tunnetaan hyvin vielä nykyäänkin. Tämä on ilmeisesti myös ensimmäinen kirjallinen maininta golfista. Yritin etsiä tietoa kuinka laajasti palloa naputeltiin ja potkittiin tuohon aikaan, kun oikein kieltää piti. Jaakko kakkonen pelasi kyllä itsekkin golfia, eli tuolla kiellolla ei aikakirjojen mukaan juurikaan ollut vaikutusta  pelin suosioon. Mutta oliko jo pubi sarjaa jalkapallossa,  tee ajat viikon verran varattuja baanalle, vai sittenkin ainoastaan pieni joukko Jaakon kamuja, jotka vaan chillailivat  linnan nurtsilla. No, toivottavasti asia selkiytyy tässä edetessä...

Tämä tieto hieman yllätti, ettei Jaakko ja kumppanit pelanneetkaan maassa oleviin reikiin, vaan pitivät maalina kirkon ovea. Erittäin kummalliselta kuullostaa tämä. Minulla ainakin sellainen mielikuva, jos siihen aikaan rupesi mitään ylimääräisiä aktiviteetteja harrastamaan kirkonoven kanssa, niin miedoimmillaan kyllä löysi itsensä jalkapuusta tai vastaavasta kapistuksesta. Mutta voihan olla, että paikallisena sielupaimenena on ollut poikkeuksellisen humaani tapaus. Todennäköisesti siis ollut muitakin ovia mihin on läiskitty, tämä kirkon ovi mainittu ehkä vaan kuriositeettina. Silloin käytettiin vieläpä puupalloja, eli kohtuullista kopinaa on ollut. Tämän puupallo trendin olisi mielellään suonut säilyvän. Olisi meinaan pallotarpeita mukavasti saatavilla. Aika varmasti suosittiin myös kovia puulajeja parhaissa palloissa, niinpä  Oulun kaupungintalonkin pihamaan tammea moni peluri katselisi hiukan eri vaikuttein kuin nykyään. Silloinen pelitapa jäi hiukan hämäräksi, en ainakaan löytänyt mitään mainintaa. Elikkä kierrettiinkö jotain lenkkiä vai mitä... Arvuuttelen sitten pelin olleen vähän niin kuin P .G. Wodehousen yhdessä golftarinassa nimeltään "Pitkä reikä", jossa lähdettiin clubin ensimmäiseltä tiiltä ja reikä oli sitten kaupungin hotellin oviaukko, n. 16 mailin päässä. Mainiota lukemista nämä Wodehousen tarinat, kirjoittajalla todellakin sana viimeisen päälle hallussa.

Golfia sai alkaa laillisesti pelaamaan vuodesta 1502 kun Englannin kuningas Jaakko lV antoi siihen luvan. Ja varmaan arvasittekin tämän, Jaakko pelasi myös itse. Jotakuinkin niille vuosille menee myös St.Andrewsin arkkipiispan miehekäs lupa antaa pelata ympäröivillä links niityillä. Nyt tiedämme, et aika tärkeä juttu golfpelin  kehittymisen kannalta tämä arkkipiispan lupa. St. Andrews oli silloin Skotlannin uskonnollinen keskus, eli kirkko oli vahvasti messissä golfin alkuaikoina. Kehuin aikaisemmin Wodehousen kynäilytaitoa, niin lainaan hänen omistuskirjoituksensa kokoelmasta The Clicking of Cuthbert, hiukan erilaista kirkon toimintaa.

 " Omistettu, muistoissamme aina säilyville John Henrielle ja Pat Rogielle jotka Edinburgissa herran vuonna 1593 vangittiin syynä gowffin pelaaminen Leithin kentillä joka sapattina kirkonmenojen aikaan, kuten myös Robert Robertsonille, joka herran vuonna 1604 menetti päänsä samasta syystä".

Tästä muistuikin The Daywy, oma kilpailumme jo Kaukovainion ajoilta. Niemelän Einon lahjoittamasta kiertopalkinnosta kisailtiin vuosittain sunnuntaina ja ohjeistuksena oli, että kisa alkaa kirkonmenojen jälkeen. Kilpailu edelleen hengissä, mutta tuosta ohjeistuksesta valitettavasti luovuttu. Tämäkin piti tarkistaa, pelattiin siis jo Oritkarin aikana vuodesta 1967.

No niin, vielä Oulun asemalla funtsin, että historiikki alustus nopeasti kasaan ja ravintolavaunuun heittään läppää. Työmiehen iltakahvikin oli toiveissa. Voipi unohtaa nyt, hyvä jos tämä valmistuu ennen Pasilaa.

Ei muuta kuin takaisin sinne Edinburgin huudeille. Siellä varmasti meno alko tasaantumaan ja päitä tuskin tippu ainakaan golfin takia. Pelaajatkin lopettivat jossain vaiheessa rakennuksia kohti pätkimisen ja alkoivat kaivella koloja maahan maaleiksi. Clubeja perustettiin ja sääntöjä laadittiin. Merkittäviä tapahtumia aivan älyttömäsi tuohon ajanjaksoon, mut se olisi sellaista vuosilukujen ilotulitusta, niin jätän ne nyt. Tarkempia sääntöjä alettiin rustailemaan vasta1800 luvun loppupuolella ja lopulta niiden hoito annettiin v.1897 Royal Ancient Golf Club of St. Andrewsin hoidettavaksi. Tänäkin päivänä ohjeistukset tulevat sieltä käsin.

Nyt hyvin loogisesti ajassa taas taaksepäin. Olemme jo päättäneet, että Skotlannissa golfpeli kehitettiin meidän tuntemaan jaloon muotoon, mutta missä on tämän pelin alkulähde. Parikin hyvää vaihtoehtoa olisi tarjolla. Tuskin tietenkään mitään lopullista varmuutta asiaan on. Sillä varmaan aikojen alusta asti, ainakin miespuoliset, jos ovat jonkun kepakon käsiinsä saaneet, toistensa lisäksi, pätkineet kaikkea liikkuvaa ja paikallaan olevaa. Kyllä siinä varmaan on oheistuotteena aina joku pelin tapainenkin syntynyt. Tämän tietää kaikki, ainakin ennen elektroonisten vempaimien kultakautta eläneet. Mut Hollannista löytyy aika vakuuttavaa aineistoa nykygolfia hieman muistuttavasta pelistä.

Kanava golfia hollantilaisittain 1300 luvulla.

Myös Kiinasta on löydetty todisteita golfia muistuttavasta lajista. Tätä on sitten jonkun paikallisen yliopiston professori todistellut, että näin on. Kyseistä peliä on pelattu professorin mukaan jo Tang-dynastian ajoista. Te tiedenkin tiedätte milloin kyseinen dynastia piti jöötiä Kiinassa. Itselleni otan tämän ylös eli vuosina 618-907. En yhtään epäile etteikö näin olisi. Siellä missä on kauppaa käyty, niin on ollut myös kirjoitus ja piirustustaitoisia ihmisiä. Näin ollen myös dokumentteja jälkipolville.

Hollannissa tosiaan on pelattu jo 1300 luvulla, näillä silloin jäätyneillä kanavilla sikäläisittäin kolveniksi nimettyä peliä. Tässä ei mitään epäselvää, todisteita yllin kyllin. Valokuvia välineitä kirjoituksia ym. Minua sensijaan kiinnostaa mikä luonnonilmiö sai kanavat jäätymään tuolloin. Sehän ei mitenkään tavanomaista ole. Ilmastoa käsitteleville sivuille kun menee, niin aivan varmasti löytyy teorioita jokaiselle mieleinen. Pieni jääkausi on monelle varmaan tuttu käsite. Käsittää suurinpiirtein vuodet 1450-1870. Silloin oli ilmastollisesti keskimääräistä kylmenpää. Johtuen joidenkin teorioiden mukaan auringon aktiviteetin vähenimisenä sinä ajanjaksona, auringonpilkuista ym. Myös tulivuoria oli sinä jaksona aktiivitilassa, tuhka ilmakehässä sotkee kyllä koko herkän ilmastojärjestelmän totaalisesti. Se on tätä luonnon armotonta arpapeliä, osuuko kohdallemme vai ei, kuka tietää... 1300 luvun kanavien jäätymiseen pitää arvuutella joku yllämainituista syistä.

Sinänsä mielenkiintoista, mut väärille raiteille tuntuu menevän tämä tarina.  Vielä kuitenkin tuohon pieneen jääkauteen ja kanavien jäätymiseen. Ne eivät tuona ajanjaksona käsittääkseni joka vuosi sentään jäätyneet, jaksoon sisätyi myös lämpimämpiä vuosia. Luulenpa kuitenkin, että silloin todennäköisesti istutettiin siemen tämänpäivän Hollannin luistelusuuruudelle. Tästä tyhjentävän vastauksen varmasti antaisi Sankivaaran aktiivi golfari ja luistelu mestari Pentti Kiiskinen, minä otaksun vain , että näin voisi olla. Tämä heidän kolve pelinsä odottaa sitävastoin vielä sitä maailman valloitusta.  Täällä Suomessa ajanjaksoon mahtuu paljon huonoja juttuja, nälkävuosia viljasatojen tuhoutumisen seurauksena monena vuonna perätysten. Tästä kuitenkin köykäisellä aasinsillalla päästään Sankivaaraan. Sillä viimeisinpinä nälkävuosina 1866-1868 ammuttiin viimeinen kotoperäinen Euroopanmajava hengiltä suomessa, aivan varmasti tarpeeseen en epäile tätä. Ruotsin majavilla sama kohtalo. Norjalaisia Euroopanmajavia on sijoitettu 1920 luvulla jonnekin Satakuntaan, missä jonkinlainen populaatio hengailee edelleen. Mutta tämä meidän Sangin 15:sta lähistöllä asusteleva, onkin pakkosiirretyn Jenkkimajavan jälkeläinen. Vuonna 1937 Suomi sai New Yorkin osavaltion lahjoituksena kahdeksan majavaa, joidenka jälkeläisiä tämä meidänkin on. Tässä on kuitenkin tapahtunut jotain perustavalaatuista sekoilua. Suomalaiset olisivat nimittäin halunneet Euroopanmajavia, mikä on sitten eri laji kuin Jenkki tai Kanadanmajava kumpi nyt sitten oikea nimi onkaan. Luulisi olevan selvää, jos Atlantin taakse lähtee majavan hakuun, niin aika pienellä prosentilla sieltä Euroopanmajavia lähtee völjyyn. Voihan tosin olla, että suomalaisilla viranomaisilla on ollut silloin sellainen Sulo Vilen tyyppinen filosofia, jos vaan halvalla saa ja tässä tapauksessa ilmaiseksi, niin mikä ettei. Vieraslaji kumminkin Suomineidon eläinpaletissa ja ilmeisesti myös parempi metsuri kuin eurooppalainen, sillä reviiri taisteluissa on ollut voitokas. Tätä meidän Vekkeä ei oo vähän aikaan näkynyt tai voihan se olla Miinakin, en ole  tätä Sangin lättähäntää sen kummemmin pyöritellyt asian varmistamiseksi. Tai mistä sen nyt tunnistaa, toivottavasti kuitenkin kaverilla kaikki hyvin...

Jätetään majavajutut ja takaisin 1800 luvun Skotlantiin mistä golf levisi tietenkin ensiksi Englantiin ja sieltä Brittiläisen imperiumin alueelle. Yhdysvallatkin kuului brittiläiseen valtaan aina vuoteen 1776.

Eikä sinällänsä ihme, että todisteita on vuodelta 1743 sinne Edinburgista tilatuista golfvälineistä palloista ja mailoista.

 On myös joitain dokumentteja, että britannialaissotilaiden tuomana golfia olisi pelattu Indiassa jo v.1830. Tiedämme, ettei golf ole kovin hyvin Intiaan juurtunut brittisotilaiden lähdettyä. Sitävastoin samalla lailla Intiaan jalkautuneet kriketti ja maahockey ovat maan suositummat urheilulajit tällähetkellä.  Toisinpäinkin lajisiirtymiä tapahtui, hevospoolon salat britit opettelivat Indiassa ja istuttivat sen sitten Britanniaan.  Alkujaan laji on lähtöisin Persiasta. Kuinkahan Suomenhevosilla hevospoolo onnistuisi...

Golfin ilosanoma lähti leviämään tästä edelleen varakkaiden britannialaisten lähtiessä etsimään talvikaudeksi lämpimämpää ilmastoa golfille ja muullekin toiminnalle. Näin Ranskan ensimmäinen golfklubi perustettiin pyreneiden vuoriston läheisyyteen v.1856. Erään viinimaakarin vanhoissa tilikirjoissa on tosin löytynyt lasku tilatuista golfvälineistä jo vuodelta 1767. Pyreneiden vuoristo taisi olla briteille liian kova pala, sillä espanjan ensimmäinen golfseura perustettiin Gran Canarialle v.1891. Real Club de Golf de Las Palmas (Bandama Golf Club), on toiminnassa edelleen, voin myös suositella tätä. Hieno baana, entisen tulivuoren kraatterin ympäristössä puikkelehtivat, palloja syövät, sopivilla korkeuseroilla varustetut väylät. Viheriö ruohona vielä "kotoinen" kylänurmikka, ai että. Varmasti muut Keski-Euroopan ja Välimeren maat saivat omat keitaansa jotakuinkin samoihin aikoihin.

Pohjoismaiden ensimmäinen klubi tuottaa hiukan etsintä töitä, mut löytyihän se. Göteborgin golfseura v.1902 ja Kööpenhaminan v.1898, eli Tanskaan se ensimmäinen.

Helsingin Golfklubi perustava kokous v.1932  ja varmasti aikaisemminkin lyöntejä ja lyönninyrityksiä. Lassi Tilander on kirjoittanut mainion historiikin tästä Suomen vanhimmasta seurasta. En ala sitä tarinaa mitenkään kopsaamaan, enkä mitään lisäämään, sillä mun jutut tästä menisivät ihan varmasti fiktion puolelle jo. Etsivä löytää halutessaan Lassin jutun.

Sitä vastoin ajatus siitä, että kuka oli Suomen ensimmäinen golfari kiehtoo hiukan. Totta, mahdotonta varmasti tietenkään sanoa. Mutta toisaalta siihen aikaan matkustelua harrastettiin aikalailla vähän. Tavallinen poppoo voisko sanoa et sitäkin vähemmän. Yksi mahdollinen kandidaatti on Helsingin Golfklubinkin perustamisessa mukana ollut ministeri Eljas Erkko. Erkon ensimmäiset golf kokeilut sijoittuivat Englantiin ja 20 luvun loppupuolelle. Myös urheilun ja liikunnan moniottelija professori Tahko Pihkala tutustui lajiin v.1928 vierailtuaan Yhdysvalloissa. Hän kuvaa matkakertomuksessaan, "että ei golfista ole vielä suomeen, toistaiseksi liian köyhä maa ja kansa. Korkeintaan voitaisiin joillekin tasaisille nummille ja harjuille järjestää golfkenttiä englantilaisten matkailijoiden houkuttelemiseksi."

Hyvin mahdollista, todisteiden valossa jopa todennäköisesti, ennen Eljas Erkkoa ja Tahko Pihkalaa Suomen ensimmäinen golfari on voinut olla itse  Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Jos olette Marsalkan elämänkertaan tutustuneet kirjoista tai vaikkapa Jörn Donnerin dokumenttien kautta, niin eipä tämäkään tieto juuri hämmästytä. Sen verran värikäs elämä on Mannerheimilla ollut, vaikka sotajutut jätettäisiin poiskin.

Kiinnostuin heti tästä tiedosta, sillä pelipaikaksi on määritetty silloinen Saksan Karlsbad ja nykyinen Tšekin Karlovy Vary. Kiinnostus heräsi lähinnä siitä, että itsekkin olen kyseisessä kaupungissa heilunut. Ihan golfin merkeissä tietenkin, silloin kaupunki taisi kuulua Tsekkoslovakiaan. Mannerheimin jäämistöstä on löytynyt niinkin vankkoja todisteita pelaamisesta, kuin pelimaksukuitteja, hikkorivartisia mailoja ja jopa golfin oppikirja.

Karlovy Vary on kuuluisa kylpyläkaupunki, jonka joku hallitsija löysi jo 1300 luvulla. Vaivaamaan jäi tämäkin, eikä mitään tunnu muistavan, niin etsitään kaveri. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle IV perusti kaupungin ja löysi alueen lähteet. Rehellisesti voin sanoa, vaikka olisin kuinka muistia viritellyt, niin tämä kaveri ei olisi esiin tullut. 1700 -1800 luvuilla lähinnä aristokraattien, vauraan porvariston ja jonkin sortin kultturieliitin suosima kohde. Kuuluisa kuumista lähteistään, joista pulppuaa n. 70 asteinen suolapitoinen mineraalivesi. Näiden vesien uskottiin parantavan lähes vaivan kuin vaivan. Annettiin vaikuttaa ulkoisesti kylpemällä siinä ja kyllä sitä juotiinkin. Lähinnä joihinkin elintasosairauksiin haettiin helpotusta silloin ja nykyäänkin kylpiöitä ja veden juojia riittää. Vedessä erilaisia suoloja, magnesiumia ja rautaa. Luulenpa kuitenkin, että tämän veden terveysvaikutus on lähinnä uskon asia, mutta toisaalta sehän monesti riittää. 1920-luvulla jolloin Mannerheimin tiedetään kaupungissa aikaansa viettäneen, oli kylpyläkaupunki edelleen eliitin ja seurapiiri daamien loman ja terveyden hoitopaikka. En tiedä mitä remppaa Mannerheimilla on ropassa ollut. Mut voisin kuvitella, että on tullut hakemaan helpotusta golfkärpäsenpistoonsa. Eikä myöskään tietoa Mannerheimin pelillisistä taidoista. Päättelisin kentällä etenemisen olleen sotilaan tavoin ripeää. Vältellyt ehdottomasti avoimia paikkoja, edennyt kohti viheriötä maaston suojissa, väylien reunoja kiemurrelen. Nopeaa täsmäputtitykitystä viheriöllä ja kun homma selvä, niin mutkitellen seuraavalle teepaikalle. Kuvittelisin myös, että on pyrkinyt pitämään palloa matalalla. Punch lyönti on siten ollut vakiosettiä mailalla kuin mailalla. Jos ei ole pystynyt etenemään suoraan, niin koukut vasemmalta ja oikealta ovat kuuluneet takuulla lyönti arsenaaliin.  Kiipijöitä on varmasti myös tarjoiltu tilanteen niin salliessa. Kiipijä lyönti kaipaa varmasti hiema selvennystä, sillä luulen ettei ihan tuttu juttu kaikille ole. Mut aikakin rientää ja pari tuntia olisi syytä nukkuakin. Sen verran kuitenkin, on perustajajäsenemme Kalevi "Kaaleppi" Alatalon lanseeraama lyönti Sankivaarasta. Palataan tähän, jos nään jonkun Talissa lyövän niin sanotun "täyskiipijän." Pari mahdollista reikää sieltä löytyy, missä tämän kaunokaisen täysversion voi suorittaa.

Jätetään menneet ja tullaan takaisin tähän päivään, eli Talista jatketaan seuraavaksi...

Hyvääkin suunnitelmaa joutuu joskus muuttamaan, en sitten hyökännytkään heti Taliin, vaan lähdin bongaamaan Tapiolan baanan heti aamutuimaan. Hyvä seuraa tiedossa ja sääkin näytti suosivan, niin todella vaikea kieltäytyä mahdollisuudesta. Mielenkiintoinen kenttä tehty niinkuin Vuosaarikin jonkinsortin entisen kaatopaikan päälle. Tästä vois, jos aikaa löytyy, hiukan enemmänkin filosofoida. Sillä maailmallakin näitä on tehty hyvällä menestyksellä.

Taliin kerkesin sitten iltapäivällä. Juhana oli kierroksensa jo tehnyt, kaukaa näki jo miehen olemuksesta ettei nappiin ollut mennyt. 5 yli tulos on lähes katastrofi Talissa ja  Juhanan taitotasolla. Kumminkin siinä jutellessa, sain käsityksen että paljon parempaan on mahdollisuuksia. Bogi syntyy helposti tavallaan hyvilläkin peruslyönneillä ja kun kierrokseen mahtu vain yksi pörö, niin pùttipelikin on ollut ihan h...

No, huomenna seuraan ihan aitiopaikalta tätä showta, sillä sovittiin kapuloiden roudaus diilistä.

Sonjan ja Paulan peliä seurasin muutaman radan verran. Välillä aivan huipputason suorituksia kummaltakin, mut sitten pientä sähläystä ihan peruslyönneissä. Sonja 77 ja Paula 78 tänään. Saana olì parhaan tuloksen jauhanut tyttömme, 76 tauluun ja siitä sisääntulo parissa. Tosin tänään kuin huomennakin pelataan hiukan eri järjestyksessä ratoja kuin normaalisti, mutta silti.

Rata 3, Sonja hunoorissa ja Paula odottaa vuoroaan.

Toinen pelipäivä aukeni meille iltapäivän lähtiöille sateisen aurinkoisena, tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Tosiaan Juhanan caddynä ainakin tämä päivä. Hieman mietitytti mitenköhän tämä sujuu omalta osaltani.

Meillähän kohtuullisen pitkä valmennussuhde Juhanan juniorivuosilta, eli osaanko olla läpättämättä liikaa. Toisaalta Talin kenttä on mulle hyvin tuttu, tiedän varmasti millaisella pelitaktiikalla kenttä on mahdollista selättää. Siispä pieni neuvottelu sessio heti alkuun. Ei kovin pitkään turistu tästä aiheesta, sillä Juhanan vastaus pelkistettynä oli, läpätä mitä haluat, jos katsot että se auttaa mua. Sanoisin, että hieno alku tälle rundille.

Valitettavasti en voinut pestistäni johtuen mennä seuraamaan Saanan hienoa aamupäivän kierrosta.

Valokuvan kuitenkin pystyin ottamaan, 73 lyöntiä merkitään pöytäkirjoihin, hieno suoritus!

Saanan tyylinäyte toisena kisapäivänä ykkösteen boksissa.

Sonjan ja Paulan urakka päättyi tähän päivään. Paulalla 4 lyöntiä ja Sonjalla 5 lyöntiä liikaa cutin oikealle puolelle. Saanan tämänhetkinen +7 tulos riittää  9. sijaan. Kärjessä Krista Bakker -3.

Juhanan kierros oli aikalailla viihdyttävää golfia, tai ainakin minä viihdyin. Tottakai oli tiedossa, että n. parin pintaan pitäisi pelata, jotta pelit jatkuisivat kahdelle seuraavalle päivälle. Aloitimme päivän radan 15. boksista ja jo kolmen reijän jälkeen peli 3 yli, ei hyvältä näytä.  Siihen jaksoon sisälty päivän mustin hetki radan 17 "jäätyminen". Hyvän draivin jälkeen ponneton lähestyminen oikealle puiden sekaan sieltä holtiton pitchi viheriön yli jatkuen tunteettomalla chipillä n. 3 mètriä pitkäksi ja loppuun kaksi kädetöntä puttia. Tuplabogey sitten score cardiin ylös, ei oikein voinut uskoa näkemäänsä. No, jokainen golfari tietää, että näitä tulee. Suomalaìsittain piti tietenkin muistella sitä kierroksen synkintä hetkeä. Loppu oli kuitenkin hyvää tykitystä 2 alle tosta blackoutista lähtien. Yhden lyönnin turvin cutin oikealle puolelle, kokonaisaldo +6 . Kilpailun kärjessä Lauri Ruuska -6.

Kolmas kisapäivä klo 7.30 Talin range. Sää ainakin suosii meitä, pelkkää mollukkaa luvassa koko päiväksi. Ja juu oon siis edelleen messissä, eilinen pelipäivä oli yhteistyön osalta aika saumatonta. Pelityyli Juhanalla on sama kuin ennenkin ei mitään ongelmia sen suhteen. Pysyin myös roolissani ihme ja kumma, eli en tyrkyttänyt tuttuun tyyliin asioita, vaan kyllä ulosantini oli ehdotuksia pääsääntöisesti.

Tämän päivän pelistä voisi lyhyesti sanoa, et rock and roll meininkiä. Mahdollisuuksia todella hyväänkin scoreen, mut pientä ymmärrettävää lähipeli haparointia Talin aika epämääräisillä lähestymisalueilla. Yleensä olen varmaan viimeisten joukossa, joka siirto-oikeutta käyttöön haluaa, mut tässä kisassa katsoisin että se on paikallaan. 2 alle tänään, hatun noston arvoinen suoritus, hyvä lähteä finaalipäivään. Kokonaissaldo +4, kilpailun kärjessä ennen finaalipäivää Mikael Salminen -9.

Saana joutui hieman antamaan periksi tänään. Etuysi vielä mallikkaasti 1 yli, mut sysimusta jakso radoille 11-13 yhteensä 5 yli kirjataan näille tapahtumille saldoksi, mut nopea henkisen palapelin kokoaminen tapahtui, sillä kahdelle seuraavalle pöröt. Tänään Saana 5 yli tulos ja yhteensä +12. Kärjessä Krista Bakker +1.

Talissa kilpailun seuranta on todella yleisöystävällistä. Yksi parhaita paikkoja on mennä "Piccadillylle" Sen läheisyytessä ovat ratojen 9 ja 15 greenit ja teet radoille 10, 13 ja 16. Myös ratojen 13 ja 16 par 3 greenit näkyvät sinne. Ehkäpä suosituin paikka on kuitenkin klubin terassi, minkä läheisyyteen tulee legendaarisen radan 18 greeni.

Juhana "Piccadillyllä"    

 

Täytyypä sanoa, et aikalailla kypsyttää kertoa finaalipäivän tapahtumista. Melkeinpä ennemmin vaikka maalin kuivumisprosessista tai öljyn viskositeetin valinnasta.

No joo, ehkäpä päättelitte jo, ettei aivan putkeen mennyt seuramme finaalipäivän edustajilta Saanalta ja Juhanalta.

Saana lähti hiukan meitä aikaisemmin, niin en pystynyt hänen peliään seuraamaan. Näin hänet 18 reiän viheriön takana olevalla kalliolla istumassa ja katselemassa tätä meidän vähemmän tyylikästä lopetusta.

Näin kyllä ilmeestä, ettei mitään menestystarinaa tästä päivästä kehkeytynyt. Kysyin kumminkin kuulumiset. Päällimmäisenä oli tuskastuminen kulmaraudan toimintaan, jopa neljä puttia tuli eräälle greenille. Kertoo vaan täydellisestä turhautumisesta greeni työskentelyynsä. 79 lyöntiä tänään ja kokonaissaldo +20, eli viisi yli keskimäärin/kierros. 12:sta sija, näkemäni ja kuulemani mukaan edellytykset vieläkin parempaan tulostehtailuun.  Kilpailun voitti Krista Bakker par tuloksella.

Juhanan kilpailu lähti käyntiin hiema kankeasti, ei mitään virheitä peruslyönneissä, mut helpoista paikoista tehdyt virheet radoilla 3 ja 4, niistä seuranneet bogit söivät varmasti itseluottamusta. Hieno 3 metrin pörö upotus seiskalla hieman helpotti tuskaa, +1 ulosmeno. Takaisin mustaan aukkoon toi kymppiradan kolmen putin bogi. Todellinen rokkivaihe sitten radoille 11, 12, 14 tekemällä tehdyt pöröt niille, eli lähestyminen lipun tuntumaan ja putti kylmän viileästi sisään.  Toivottavasti ei ihan heti näitä bogit kolmelle viimeiselle. Esimerkkinä taas tämä rata 17, joka on pitkähkö par 4,  418 metriä. Lähestulkoon täydellinen draivi alkuun, lyhyehköä rautaa jatkoksi, lippu hieman kimurantissa paikassa oikeassa laidassa, mut ei mitään ongelmaa tässä. Hieman kuitenkin tähtäystä keskemmälle. Pallo greeni rinteen heittämänä n. 4 metriin. Greeni oli sadekuuron jäljiltä hitaanpuoleinen samalla lailla kuin edellinenkin 16:ta greeni, missä tosin foregreeniltä otettiin ne kolmeputtia. Tässäkin lyhyeksi jäi ensimmäinen, nyt n. puolitoista metrinen ei uponnut. Eikä ollut mitään ylianalysointia, mikä yleensä tuhoaa herkkyyden. Vaikka siinä kyllä pyörittiin kuin kissat, ihan normaali työskentely tässäkin oli.

Viimeisellä mikä on lyhyt par 5, 468 metriä dogleg oikealle loppu ylös klubin eteen. Helpohko reikä, minkä pelimiehet ja naiset yrittävät kahdella päälle onnistuneen avauksen jälkeen. Aikaisemmin greenin edessä oli arviolta 500 vuotinen saarni palloja kopsimassa. Luonto sitten teki täsmäparturoinnin salaman muodossa. Vieläkin saarnin tynkä muistuttamassa siitä. En tosin tiedä miksi, ei kai se siitä enään kasvamaan lähde...

Juhana myös toista lyöntiä kohti viheriötä, edelleen puustoa kasvaa edessä, eli korkea lähestyminen ainoa mahdollisuus osua greeniin. Pikkuisen greenistä oikealle suuntautu yritys, pin high niin kuin "isot pojat" sanovat. Muistanette, että Saana oli aitiopaikalla seuraamassa loppuhuipennusta. Saanee kertoa halukkaille loput tästä, minä en enää kykene...

+2 pelikorttiin tänään ja yhteensä neljälle kierrokselle +6. Voittaja Lauri Ruuska -12.

17 pelaajaa pariin tai alle tässä SM kilpailussa, kertoo paljon Suomen golftason noususta. Suuri määrä vielä pelaajia samaan aikaan maailmalla kilpailemassa.

Golf on kenties maailman kilpailluin urheilulaji, menestyäkseen Suomessa tai maailman greeneillä pitää kyllä jokaisen lyönnin osaalueen olla kunnossa.  Varsinkin lähipelin työkalupakissa on oltava variaatioita kaiken typpisille kentille ja tilanteisiin. Ja ne on oltava niin harjoiteltuja, että niitä uskaltaa myös käyttää kun tilanne vaatii. Käytännössä kentällä jos pienikään epäilys siitä, että osaanko jotain lyöntiä tulee mieleen, sitä turvautuu herkästi siihen tuttuun ja turvallisen vaihtoehtoon, vaikka tietää ettei se välttämättä ole paras kyseiseen tilanteeseen.

Juhanan peliä en tietenkää ala yhden kilpailun perusteella analysoimaan enkä muutenkaan. Juhana on mahtava pelimanni, aivan varmasti kuulemme tulevaisuudessa positiivisia asioita. Uskon vahvasti hänen menestys mahdollisuuksiinsa. Tämä on toteamus, joka muuttuu faktaksi lähitulevaisuudessa.

Me kaikki tiedetään, että huonoja kisoja tulee ja kun luulee että pohjalla ollaan käyty nyt, niin pelataan sellainen noteeraus ettei selkäkipu, väärät aamiaismurot ja väärällä kyljellä nukkuminenkaan auta selitykseksi.

Taas yhdet kisat nähty, ei enään golfia tälle vkl. suuntana Pohjois-Karjala ja teiden valvontakameraviidakko. Hyvähän se on, että tälläiselta fiiliskuskilta "nypitään siivet" jo heti lähdössä.

Juha Kuiri