Uutiset

Näppiksen huudeilla

Oulun Golfkerho julkaisee matkakertomuksia ja tarinoita kilpagolfista, tapahtumista ja golfin kulisseistakin. Kirjoittajat tekevät vapaaehtoistyötä rakkaudesta golfiin. Muun muassa Juha Kuiri on toimittanut aiemminkin muutamia tarinoita kaiken kansan hämmästeltäväksi omalla Juusomaisella tyylillään. Alla oleva teksti pureutuu hankigolfin pyhättöön Paltamossa.


Matkakertomus – Näppiksen huudeilla

Teksti ja kuvat Juha Kuiri

Tälle golfmatkalle ei tarvitse pakata shortseja mukaan, eikä liioin aurinkorasvoja, kerrospukeutuminen on tämän reissun juttu.

Völjyyn olen saanut jääkenttien legendan ja golfkenttien sitkeän puurtajan Koiviston Miikan. Valitettavasti hankigolfin erikoismies Alatalon Illi joutui jäämään pois viime hetkillä. Illillä plakkarissa mm. kolme Santa Claus Arctic Golf Tournamentin voittoa vuosilta 1987- 1989. Hyvin paljon maailman kenttiä, niiden raffeja ja esteitä kolunnut Kursun Hannu liittyy ryhmään Kajaanista päin. Jos puheet voitaisiin muuttaa teoiksi, olisi Kai “Paisti” Panula Suomen menestyksekkäimpiä pelureita. No, mies ilmoittautuu mukaan ja samaan syssyyn uhoo ottavansa kaikki skinit, kuinkas muuten.  

Yhteistä näille kavereille on, ettei hirveesti tarvi houkutella mukaan. Silloin kun on kysymys pallon läiskimisestä, joo lähen, kuuluu jo ennen kuin olen kunnolla ehtinyt kysyäkkään ja reissun tarkempia detaljeja kertoilla.

Olipa unohtua, Oulujärven huvilaltansa käsin skineihin liittyy myös Tapio “Mäkkäri” Mäkinen. Mäkkärin kalasaaliit meidän tämänpäivän pelialusta järvestä lyövät huhujen mukaan vertoja itsensä Pietarin vastaaviin. Hänen pakastimen sisällön kerrotaan olevan ehtymätön proteenin lähde järveneläviä hänen perheelleen.

Saapa muuten nähdä, kutsuuko Mäkkäri huvilalleen jälkipeleihin  harventamaan hänen runsaita “elämänvesi” varastojaan. Pitääkin alkaa luomaan taktikkaa hetimiten. Swingin kehuminen tepsii yleensä takuuvarmasti. Olenkin ollut näkevinäni kehityskelpoisia elementtejä hänen heilautuksessaan. Juu hyvin uskottavalta kuulostaa. No, onhan tässä muutama tunti vielä aikaa kehitellä…

Eli Markku “Näppis” Leinosen talviharjoitteluradalle Oulujärven jäälle ollaan saatu kutsu. Tämä Paltamolainen metsuri tuli viimeistään v.2008 kaikkien golfaavien suomalaisten tietoisuuteen pelatessaan 11 viikossa kaikki Suomen 150 kenttää. Juhannuksena hän tosin piti näppismäisen loman urakasta. Osallistuakseen omaa nimeään kantavaan maratongolfiin, jossa naputellaan 48 tuntia putkeen. Kuulemma 200 reikäväliä tuli silloin täyteen. Ei tosiaan tarvitse ihmetellä, miksi tämä talvirata sitten. Hänelle pelaaminen ja harjoittelu on jokapäiväistä toimintaa, ilman poikkeuksia.

Kyllä tosin Oulussakin on talvigolfia harrastettu ja harrastetaan tottakai edelleen. On ollut Heinäpään kenttä, jossa järjestettiin muutama kisakin. On käyty jäällä roiskimassa palloja Nallikarin ja Oritkarin edustoilla. Ja ehkäpä suosituinta, veikkaisin myös nautinnollisinta on keväthangilla pelaaminen. Jota pelaillaan ihan oikeassa golfmiljöössä eli Sankivaaran kentällä. Aikaisemmin mentiin Kaketsulla samalla lailla. Siellä tosin ei niin hyvät olosuhteen talvigolfinkaan osalta olleet. Liikaa varjopaikkoja, ei päässyt päivällä aurinko hoitamaan omaa hommaansa ja pakkanen yöllä viimeistelemään väyliä kantaviksi.

Hankigolfin sesonki on valitettavan lyhyt ja joinain vuosina kunnon hankikantoa ei sitten tulekkaan.

Sen tietää myös toimistomme hyrrä Anttosen Janne, joka sisukkaasti osallistui junioripeluri vuosinaan hankigolf kouluuni muiden junnujen kera. Joskus tosiaan sää ei aivan natsannut, mutta kun harjoitukset oli ohjelmassa ne pidettiin. Sitten mentiin joitain väyliä munaskuita myöten hangessa ja Janne kynti uraa hiukan sitäkin syvemmällä, ymmärrettävästi.

Ja jos lämpötila näyttää -10:ntä  pienellä pohjoisen suunnalta tulevalla tuulella viritettynä. Niin, siinä tilanteessa on parempi osua sweet spottiin, säilyttääkseen edes jonkinlaisen tuntuman kapulaan jatkossa. Tämän varmasti tietää jokainen golfari, joka on hiukankaan kylmemmällä ilmalla pelannut. Arvatkaapa, kuinka useasti tytöille ja pojille toppatakeissaan näin onnekkaasti kävi…

Valistunut veikkaukseni on, ettei ihan kaikista näistä pelurin aluista, näiden kokemuksien saattelemina ihan fanaattisimpia hankigolfaajia tullut. Hyvä tarkoitukseni kuitenkin oli, opettaa repimään kaikki hupa meidän pitkästä talvesta irti. Tämä hankigolf on sellainen lopputalven tai alkukevään piristys.

Hankigolfsesongin päätyttyä siirryttiin sujuvasti pienellä viiveellä Piirinkentän nurmelle. Varsinkin Kaukovainion kentän aikana ehdoton alkukevään harjoittelupaikka. Vapautui lumesta myös Sankivaaran rangea n. 2-3 viikkoa aikaisemmin. Silloinkin kun Sankivaarasta oli lumenpoisto tehty, aloitettiin kausi Piirin “rangella” nurmelta lyöden.

Enään ei Piirin kentällä jalkapalloa pelata,  eikä golfpalloja tykitetä kohti Kajaanintien penkerettä. Tuli Nokian rötiskö kertakaikkiaan väärään paikkaan. Lähinnä toimistotiloja tähän urheilunpyhättöön. No, ehkä pikkusen liioittelua se pyhättö, mutta kuitenkin. Ottaa pattiin edelleen, myös oma saamattomuus asiassa. Nokia oli tosin mahtitekijä siihen aikaan, jos ne jonkun tontin halusivat, niin varmasti sen saivat. Valittaminen ei varmasti olisi asiaa miksikään muuttanut, tuskin edes hidastanut prosessia. Jonkinlaiset näennäisdemokratian vaiheet oltaisiin pika pikaa käyty läpi. Mutta olisinpa yrittänyt edes jotain, varmaan joku taistelikin kunniakkaasti pyhätön puolesta, itse olin kyllä jotenkin out of bounds silloin(kin).

Mennyt on mennyttä, mutta hiukan kuitenkin muistelua hyvin palvelleesta harjoittelupaikasta.

Yleensä palloja lyötiin hiukan ylempänä olevasta Piirin päästä Kajaanintielle päin. Paras paikka varmasti oli siellä entisen ylilääkärin talon nurkilla Pohjantien puolella, varsinkin jos draiverin kesytykseen ryhtyi. Silloin jäi hyvät suoja-alueet molemmille puolille. Tosiaan vieressä oleva entinen ylilääkärin talo, ei varmasti keneltäkään jäänyt huomaamatta. Todella komea pytinki, ilmeiseti funkkis suuntausta edustava. Valmistui 1937 silloisen ylilääkäri Konrad von Baghin asunnoksi. Vastikään edesmenneen elokuvaohjaaja Peter von Baghin isä oli tämä Konrad. Nykyään tyhjillään ja kaupungin omistuksessa. Eikö vaan kuulosta hyvältä yhtälöltä rakennuksen säilymisen kannalta…

Yhteen aikaan rakennuksessa toimi myös päiväkoti, jolloin joinain kertoina minäkin sain runsaslukuisen ja kriittisimmän yleisön ikinä. Muistan eräänkin kerran kun piltit kokoontuivat siihen harjoittelupaikan ja talon ympärillä olevalle aidalle notkumaan. Ajattelin, että eihän siinä mitään, yleisö mikä yleisö, pannaan parasta peliin. Löinkin siinä varmasti kevään parhaat raapasut, mutta ei puhettakaan kehuista, pelkkää viikarimaista pottuilua vaan. Tarhatätikin tuli siihen kysymään, että häiritseekö tenavat jotenkin. Joo ei haittaa yhtään, vastasin jo hiukan ärsyyntyneenä.  Vielä olis kuitenkin muutama voimalyönti varastossa, ne kehiin, niin eiköhän ala aplodeja herumaan. Arvaahan siinä miten kävi, karmaiseva nurkantaakse hukki näki päivänvalon. Mutta tämä olikin pilttien mieleen, hyvä käppyrä huutoja tuli kuin yhdestä suusta. Eihän siinä mitään, jos tämä on pelin henki tänään, käppyröitä lyömään taivaalle vaan. Mitä voimallisempi sen parempi, tämän yleisön mielestä. Muutaman päivän päästä taas harjoitteluaika ajoitukseni ei osunut aivan kohdalleen ja huomasin liian myöhään, että tulevaisuuden toivot oli taas päästetty irti pihamaalle. Taas se golfari tulee, huuto kuului jo kaukaa. Ei kehtaa enään paeta takavasemmalle, pilttien eteen vain ja käppyröitä heti peliin. Sen olin jo oppinut, yleisölle sitä, mitä yleisö haluaa.

Vielä olis tunti aikaa, ennen kuin auton keula saadaan kohti Paltamoa. Vaistomaisesti tuli herättyä aikaisemmin, niin kuin olisi lähdössä pidemmällekin reissulle. Menihän se aika näinkin naputellessa, kuppi kahvia vielä ja Paisti Panulan haku tuolta pohjoisenpuolen lähiöstä. Sitten odotellaan Koiviston Miikan jääreenien päättymistä. En tiedä sitten onko tänään vuorossa 3, 4, 5, 6 kymppisten treenivuoro, vai onko sittenkin vierailevana tähtenä v. 70 ryhmässä. Mutta näinhän sitä sanotaan, että vierivä kivi ei sammaloidu.

Vihdoikin matkaan. Maaliskuun ensimmäinen lauantai ei ihan parasta ilmaa tarjoa talvigolfia ajatellen. Kolme astetta miinuksella ja kohtuullista lumisadetta tuulen kera. Ennustusten mukaan lumisade ainakin pitäisi taantua Paltamoon päin mentäessä. Auringon paistetta ei tosin saada, mutta näin se yleensä menee. Jos täällä Suomessa liikkuisi vain täydellisellä säällä, niin aika vähiin jäisi ulkoilut.

Näppis soittikin edellisenä iltana, että ollaanko tulossa. Juu ollaan tietenkin vastasin, onko säävarausta jatkoin  kysymyksellä. Tajusin heti kysymyksen tyhmyyden, muutaman sekunnin oli hiljaista taajuudella. Mihin Näppis sitten lopulta, ei kyllä minä pelaan joka säällä… näin otaksuinkin. Ulkoilma heppuna vastasin tietenkin rehvakkaasti samalla mitalla, ei täälläkään päässä ole mitään säävarauksia ylläpidetty.

Tuli myös ohjeistusta kenkien suhteen, että mielellään sileäpohjaisia ronttosia tulisi käyttää greenien säästämiseksi. Tätä pyyntöä, näin lyhyellä varoituasajalla oli aika hankala täyttää. Talvikenkengissä kun ruukaa aika karkea kuviointi pohjassa olla. Eikä raskisi sileäksi mirklata Näppiksen tyyliin. Matkalla autossa Miikka ehdotti Reinojen käyttöä, nehän olisi voinut mahtua normikenkien päälle. Mut ei tähän hätään niitäkään. Kaukovainion ajoilta muistan, kun edesmennyt perustajajäsenemme Kalevi “Kaaleppi” Alatalo käytti kalosseja semimärillä ilmoilla pelatessaan tennareitten päällä. Niissä myös aika sileä pohja.

Näistä kalosseista ei mitään hittituotetta Kaukovainionkaan baanalla tullut. Taisi olla Kaaleppi ainut käyttäjä, mutta tuskin se seikka häntä häiritsi vähäänkään.

Perillä Näppiksen huudeilla huomattiin tietenkin heti, että kenttä ei sijaitsekkaan järven jäällä vaan metsäisellä pellolla. Aivan huikaiseva paikka, suojaisa ja mielenkiintoinen puiden ja korkeuserojen johdosta.

Ensimmäinen väylä n.120 metriä ylämäkeen. Ei hirveesti kerrottavaa tästä, Miikalle ja Hannulle tuuri osumat greenille. Ja jos on nyt pakko muistella hiukan tarkemmin, niin kaikki muut osuivat paitsi minä. Työnjako kentällä oli selvä. Näppis teki kaikki työt, puhdisti pienen lumisateen tuomat lumet kaikkien puttilinjoilta ja ehti vielä antaa puttivinkkejä linjojen suhteen. Greenien nopeudet vastasivat ihan kesänopeuksia. Nyt nollan tuntumassa oleva lämpötila ja ajoittainen pieni lumisade tuotti hiukan vaikeuksia puttaamiseen. Varsinkin jos räpläsit avokäsin palloa, hiukan lämmittyään pallo keräsi lumipallomaisesti lunta mukaansa. Tämä myös paikallinen kikka, nopeisiin alamäki putteihin.

Avaus väylän greenillä.

Pelin edetessä tuli hyvin selväksi, että kentän omistaja on hyvin ylpeä luomuksestaan ja syystäkin. Kentän rakentaminen ja ylläpito vaatii aivan älyttömästi duunia. Viime talvina käytössä on ollut 6 greeniä ja 18 lyöntipaikkaa, jossa lava, liukuestematto ja lyöntimatto.

Kentällä tottakai on myös omia paikallissääntöjä, niitä ei Näppis alkanut latelemaan heti alkuun, vaan sanoi niiden tulevan sitten pelin tiimellyksessä esille.

Myös greeni etiketti tuli väistämättä tutuksi. Välittömästi tuli konahdus, jos satuit ottamaan turhia askelia pyhimmällä. Hannulla näytti olevan muutaman kilon painoiset kuukenkiä muistuttavat luomukset. Aina ei kuitenkaan näyttänyt aivojen toiminta ajatus välittyvän jaloille tarvittavan nopeasti, mutta Näppiksen palaute tuli kyllä silmänräpäyksessä. Koeta Hannu nostella niitä koipia hiukan ryhdikkäämmin ja todellakin tarpeeksi kuuluvalla äänellä. Hannu parkettien partaveitsenä ymmärtää varmasti jalkatyön tärkeyden.

Miikka tunnetaan armottomana urheilumiehenä, mutta myös nikotiini riippuvaisena tupakkamiehenä. Hihaan vedetyn pörö putin jälkeen, henkosia vetäessään, onnistuu pudottamaan kohmeisissa nakkisormissaan olevasta sätkästä tuhkaa greenille, kuulee Näppiksen palautteen välittömästi. Miikkaa tuntui vain hymyilyttävän, eli ei sysäys tupakkalakkoon tämä episodi, saatikka lopettamiseen.

Hieno väylä, n.80 metriä puiden yli vaan greenille.

Tauon paikka clubilla. Työmiehen “hedelmät” odottavat valmistumistaan.

Komea holari seinä, tämä löytyy ykkösteen läheisyydestä.


Kiire tuntuu aina olevan, tämäkin jäi nyt kahteen kierrokseen. Näppiksen päivän peliurakka jatkuu meidän jälkeenkin ja skinitkin jäivät tähän osoitteeseen.

Tämä oli hieno kokemus ja Näppikselle suuri kiitos järjestelyistä ja kentän esittelystä!  Toivottavasti ensi keväänä uudestaan!

Nyt sitten kenttämestari Mäkkärin huvilalle Manamansaloon. Mäkkärin piti tulla peliin myös ja mullahan oli aikaisemmin mainitsemani taktiset kuviotkin työnalla. Parempi tietenkin tälläinen suora kutsu. Hänellä tosiaan jotain häikkää rannan ruoppaaja urakoitsian kanssa. Ranta pitäisi ruopata nykyisestä metristä vähintään siihen kahteen ja mieluummin sinne ihan kuistille asti. Siitä olis kuulemma kiva yhdellä harppauksella päästä tulevan jahdin kannelle. Näin minä sen ymmärsin, Mäkkäri kertoilee varmasti kohta tarkemmin…

On komialla paikalla huvila. Täällä varmasti ajatus lentää ja hermo lepää. Ruoppaus hommista en enää kysele ja tossa edellä jo työkuvauksen annoinkin. Nyt maistuu kahvi ja kyyditettäville iloliemikin, ihan silleen lääkkeeksi vain. Ennen ei hirveesti kaveri porukalla politiikkaa jauhettu. Nyt tuntuu jokaisella olevan ajatuksia miten Suomi laitetaan raiteille taas. Tässäkin pöydässä neljä heppua ja neljä erilaista reseptiä, miten Suomen rahamassi saataisiin taas pullistelemaan. Ei auta, Manamansalon lossille lähdettävä painaan. Hienosti pelaa tämäkin palvelu. Maailmalla ei tarvitse olla kummoinenkaan rapakko, kun sen ylittämisestä jonkinlainen maksu otetaan. Enkä tarkoita mitään kehitysmaata, missä moottorin paikalla on äijät airoineen ja maksun perii heppu rynnäkkökiväärin voimalla. Minusta  esim. tällaisesta erikoispalvelusta pitäisi jonkinlainen maksu suorittaa. Tiedän kyllä, että nämähän palvelut maksetaan älyttömän suurina veroina, mut ne hukkuu sinne suureen säkkiin. Nimellisenkin maksun suorittamisella ihmisille konkretisoituisi, ettei ole ilmaista palvelua, joku maksaa aina kaikesta.

Nyt riittää pohdiskelu ja musaa kovemmalle, vaikka nimeltä mainitsematon takapenkkiläinen laittaakin vastalausetta peliin. Hänelle onkin kehittynyt jonkinlainen sennuluuttinen sävelkorva tässä vuosien saatossa. 

Yhteistyössä

  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä
  • Yhteistyössä

Tilaa uutiskirje

7.9 C°
SANKIVAARA
Avaa web-kamera
Range
Avoinna
Par 3 -alue
Suljettu
Puttiviheriöt
Suljettu
Sanki
Suljettu
Vaara
Suljettu
Viheriö
- mm
Väylä
- mm
Toimisto
Suljettu 19.10. alkaen
Ravintola
Suljettu kaudelta 2020
Väyläkioski
Suljettu
Golf Shop
19.10. alkaen Oulun Golfhallilla